Monta asiaa kiirettä pitäen

Taas syksyn ruokaa joka lämmittää massua ja mieltä.

Broileri juureslaatikko

500 kg broileria keitä vähässä kasvisliemessä.

Suikaloi, kuutioi ja paloittele kasvikset.

Naurista, mukalaselleriä, porkkanoita, sipulia tavista ja valkosipulia.

Viheää paprikaa, kesäkurpitsaa,herba Provense, pippuri, suola.

Broilerin keilinliemeen tuorejuustoa ja kaada juuresten päälle.

Pinnalle juustoraastetta vähän , 225 astetta ja 1h.

Moneksi päiväksi säilyy jääkaapissa, vain tuoretta salaattia lisäksi.

Taas on noita runsaita vesisateita ja pihatie jossa kohta venettä tarvitaan.

Sosiaalineuvos Liisa Kokkonen 80 v

Maalasin tämän kuvan hänestä toistakymmentä vuotta sitten.

Kysyin häneltä minkävärinen on pusero, valokuva on musta-valkoinen.

Yllätykseksi maalasin tuon taulun lahjaksi hänelle.

Siinä kuvataan hänen taitavaa kaktusten kasvatusta ja kukintaa,

Hän harrastaa lukemista paljon.

Tuo kirjan ikkuna kertoo hänen avarasta ja hyvin sosiaalisesta

kohtaamisesta jokaista lähellään olevaa ihmistä kohtaan.

Hän on myös hyvän musiikin ystävä.

Minä ilokseni tutustuin häneen v.1998 jolloin muutimme

tänne eläkepäiviämme viettämään.

Tosin vain ukko-kulta oli eläkkeellä mutta minä vielä 

opiskelin uusia asioita ja harrastin vaikka mitä muutaman vuoden.

Liisa Kokkonen auttoi minua  kotoutumaan tänne maalle

ja tavata ihania ihmisiä sekä viihtymään hiljaisessa pikku kaupungissa .

Tämän kirjoitin syyssateen ropistessa ikkunan takana.

Kiitän teitä jotka olette käyneet täällä ja kiitos kommenteista myös.

Kaikenlaista pientä kiirettä on ollut vaikka en ymmärrä

mistä sitä tulee. Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

T. Sirkkis

Iltapuku nukelle.

Kesäkuun alussa kun olin Taidekeskus Harrissa 

Jukka Rintalan salongin avajaisissa.

Siellä näin valkoisen iltapuvun mustin tehostepitsein.

Kysyin Rintalalta saisinko tehdä tuon puvun yhdelle nukelleni. 

Sain luvan ja otin parikuvaa puvusta ja yritin painaa mieleeni mallia.

Materiaali oli alkuperäisessä jotain silkkibrogadia ja upeita pitsejä.

Siitä ensimmäinen mietintä, mikä olisi sopiva materiaali nukelle.

Kangas ei voi olle kovin paksua hoikalle sirolle nukelle.

Löytyi kangas sopiva ja sen jäykistin tukikankaalla.

Pitsi löytyi oli oltava tyllipohjainen, pieni kuvioinen ja

piti voida leikata sitä ilman purkautumisen pelkoa.

Koholla pysyminen oli sama kuin alkuperäisessäkin, tylli.

Koko kesän ja vielä syksyäkin tein, purkasin ja taas jatkoin.

Piti osata tehdä kaavoja ja uskaltaa leikata niitä kankaista.

Paperiversiolla löytyi oikeanlainen malli suurinpiirtein.

Kävin Harrissa jos siellä voisin vielä katsoa sitä pukua ja

sen yksityiskohtia, vaan puku oli viety pois.

Nettikuvia näytöksistä löytyi ja niiden avulla etenin.

Nyt on valmis ja lupaan en koskaan yritä mitään vastaavaa.

Sanoisin jotta asetan minun taidoille ylikuormaa ja stressiä.

Minä olen aloittanut kaiken ompelemisen ja

nukkeilun vuonna 2003 ja ennen sitä en ole tehnyt ompelemista.

Ompelukonekin oli uusiasia onneksi käsinompelun osasin.

Nyt olen tyytyväinen lopputulokseen onneksi.

Tässä nukke jolta riisuin aiemmin tehdyn vaatetuksen ja kampauksen.

Kengät puuttuu edelleen, kun en ole osannut tehdä kauniita.

Nyt nautin neulomisesta ja virkaamisesta jonkin aika,

kirjastosta lukemista ja kuntoutusta fysihoitajalta.

Hitaasti toivon pääseväni tuloksiin jotta voisin liikkua ja

olla ja kulkea ilman pelkoa jotta jalat pettää taas.

Kiitän teitä kaikkia jotka olette käyneet sivuillani ja

kiitos myös kommenteista.

Mukavaa viikonloppua teille.

T. Sirkkis

Muistoja puistoista

Puisto muistoja kirjassa on tarinoita 1920-1970 ajalta.

Kirja on Helsingin rakennusviraston ja viherosaston painos.

Kirjassa kerrotaan Helsingin puistoista sekä muistellaan tapahtumia.

Minunki lapsuuteen liittyy monta tuon kirjan puistoa.

Kaivopuisto on ehkä selkeimmin mielessäni ja kodin lähellä.

Muistan aikaa n.10 vuotiaasta eteenpäin ja minulla oli koira.

Sen kanssa kuljin koulun jälkeen lenkillä pitkiä aikoja puistossa.

Aamuin- illoin isä tai äiti kuljetti koiraa ulkona työvuoroista riippuen.

Kaivopuistossa hiihdettiin kansanhiihtoa johon osallistuin ja

keräsin siihen tarvittavia kilometrejä.

Isä oli ostanut minulle hienot sukset, Juhani Järviset.

Oli sen ajan kuuluisa suksimerkki.

Isälläni oli tapana meitä lapsia ahkerasti kuljettaa erilaisiin

ulkoilutapahtumiin  sekä kannusti osallistumaan.

Sitten kun muutimme äidin kanssa Kallioon,

niinpä sen alueen puistot olivat tärkeä osa nuoruuttani.

Karhupuisto oli koulun vieressä, vaan siinä oli enempi tarhaikäisiä.

Brahenkentällä pelattiin palloa ja talvella luisteltiin.

Kallion kaupunginosassa linjoilla  oli puistoja ja kallioita,

joissa me nuoret kuljimme ja vietimme aikaa.

Linnanmäenkallioilla samoin oltiin vaikkei se puisto ollutkaan.

Olimmehan kaikki sellaisia kivisen katujen ja kallioiden lapsia.

Kotini sijaitsi Diekonialaitoksen vieressä josta

ei kirjassa kerrota , koska puisto oli niiden omalla alueella.

Tuo 'Diekan'puisto oli todellinen paratiisi ympäri vuoden,

sen läpi kuljettiin joulukirkkoon, joka oli alueella.

Joka kevät seisoin lumoutuneena katselemassa puistoa,

sinisenä skilla-merenä oli poikkeuksellinen muuhun alueeseen.

Tuossa kirjassa on ihania muisteluja puistoista kerrottuna.

Tämän löysin kirpparilta ja saan nauttia lapsuus muistoistani.

Virkkuri kirjan ostin kyläkaupan käsityötapahtumasta.

Nyt opettelen uudenlaisia virkkauksia ja

tarjouksista ostin kassillisen lankoja mukaani.

Kuvan sukat on jämälangoista tehty yhtäaikaa ja

näin sain niistä suht' samanlaisen.

Kiitos kun olette käyneet ja kiitos kommenteista.

Mukavaa viikkoa toivotan ja älkää vilustuko.

T. Sirkkis

Käsityömessuilla

Olin käsityömessuilla eilen, hitaasti kulkien jaksoin hyvin kävellä

koko alueen läpi. Välillä lounastauko.

Siihen taukoon sisältyi päivän hauskin nauru.

Ystävättäreni kanssa haimme noutopöydästä kolmeen lautaseen ruokaa.

Ukko-kulta jäi pöytään vahtimaan meidän laukkuja.

Salaattia, kasviskääryleitä ja paneerattu broilerifile.

Otimme ruokia ,että kumpikin otti jokaiselle lautaselle jotain.

Sitten ystävättäreni kysyi jotta otammeko broilerille kastiketta,

kyllä ja hän isolla kauhalla laittoi jokaisen aterialautaselle sitä.

Ah ihanaa eikun syömään, mutta miten tää maistuu sinapille?

Paneeraus sinappi kuorittiin pois ja hyvää oli.

Myöhemmin kävimme katsomassa miksi siihen tuli sinappia,

Laput olivat väärissä paikoissa ja taisi muillekki sama kömmähdys käydä.

Meille riitti naurua ja ruoka oli hyvää ja riittävästi.

Voi kuinka ihanaa oli pitkästä aikaa kuljeskella ja 

nauttia kaikista ihanista asioista joita siellä näimme.

Ystävättäreni oli itsekki kipujalkainen joten

tuppurainen talutteli tappuraista.

 Ihania ostoksia moneen neulomiseen ja virkkaukseen.

Vanhan Markin ihania saippuoita ilmanraikastimeksi vaatehuoneeseen.

Suosittelen on hyvä ja mieto tuoksu ja sopii meille ainakin.

Kuvassa on pieni vyyhtin kerintäpuu ja ei vie tilaa.

Sen löysin vanhojen ompelutarvikkeiden pöydästä, minun onni.

Neliskulmaiset ohuet puikot n. 3, ihanat ohuisiin lankoihin.

Neulomisapuväline kerrosmerkit löytyi myös.

Vanhanajan pahvinapit tarpeeseen nukkeiluun.

Tekemispaketteja ei ollut uusin ideoin kuin tuo ostamani

 huovutetut lumihiutaleet.

Roosanauhassa oli sukkaohjein ja ihanin langoin kyllä.

Minä olen niin huono kuvioiden neuloja kun sitä en ole nykyisin tehnyt.

Yhden ihanan mekon ostin Anu Pylsyltä, hyvä ostos sekin.

Minä hämmästyin kuinka paljon tuttuja myyjiä 

siellä tapasin ja muitakin tuttuja.

Moni on alunperin minun blogi- ja FB-ystäviä jo vuosien ajalta.

Siitä sain taas iloisen mielen pitkäksi aikaa.

Kiitos kaikille täällä käviöille ja kiitos kommenteista myös.

Se on lokakuu ja hämärä on aamuin ja illoin.

Järveltä myös nousee sankkaa sumua ajoittain.

Vaahteran ja marja-aronian ruska kauneimmillaan .

Suorastaan väriterapiaa harmauteen.

Mukavaa viikkoa kaikille.

T. Sirkkis