keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Syökää kalaa se on hyvää


Hei, pieni kokeiluateria joka osoittautui herkulliseksi.
Ostin joitakin aikoja sitten tonnikalapurkkeja ja
päätin pitkästäaikaan tehdä tonnikalasalaattia.
Yök' se ei ollutkaan hyvää joten kaksi purkkia jäi kaappiin ja
minulla mietintämyssy päähän mitähän niistä tekisin.
Aikoinaan tein mm. spagettikasiketta , nyt ei se houkutellut laisinkaan.

Tein tonnikala pihviä uunissa.

2 prk tonnikalaa valutettuna
1 dl tummaa soijarouhetta liotettuna 
Reilun tunnin kuluttua nakkasin ne isoon kulhoon ja lisäilin ,
2 voissa kuullotettua sipulisilppua
kalamaustetta, suolaa, pippuria ja tilliä
1dl juustoraastetta ja chiliä vähän
kermaa 1 dl ja 3 kananmunaa.
Voimallisen sekoituksen jälkeen kaadoin massan uunipellille.
Päälle ripottelin auringonkukansiemeniä ja pikkuisen juustoraastetta

Paistoin uunin keskitasolla 30 min 200 astetta.
Voi tuli niin ihania joten teen varmasti toistenkin.
Lisäkkeeksi tein,
Maa-artisokka-juures muhennoksen
hapankaalia ja punajuuri kuutioita paistettuna sipulin kera.

Katoin jouluruokakalustolla pöydän ja nautimme hyvästä ruuasta.

Kiitos käynnistänne jälleen ja ihania kommenteja luen innolla.
Uudet lukijat tervetulleeksi toivotan ja viihtykää.
4 yötä ja joulukuu alkaa, punanutut nukkelan nurkilla sipsuttaa.



torstai 21. marraskuuta 2013

Pariisin 'kyyhkyläiset'.


Tarina jatkuu suomalaisesta Liisasta josta Pariisissa tuli Lilien.
Lilienin vapaa-aika oli vähäistä koska illat ja yöt olivat työaikaa.
Kun revy' aamuyöstä loppui oli kiireesti mentävä kotiin nukkumaan.
Unelma sulhon löytäminen oli siksi vaikeaa kun tapasi vain työkavereitaan.

Eräänä päivänä tuli teatteriin uusi lavastaja-valokuvaaja,
ranskailainen charmöri Jean-Paul.
Nuken tekijä on taiteilija Soile Toura ja minulle tilaustyönä tehty.

Lilien ei ollut koskaan tavannut noin ihanaa ranskalaista miestä.
Samoin Jean-Paul ihantui pian suloiseen Lilieniin.
Niinpä heidän välille kehkeytyi pieni romanssin alku.
Pian kaikki työyhteisössä huomasivat jotta heistä on tullut pari.


Työt jatkui revy'-teatterissa edelleenkin ja nuoret alkoivat
viettää vapaa aikaa yhdessä, joten nukkumisen aika väheni.
Lilien oli kuin uusi ihminen ja naurustakin tuli helisevän ilakoivaa.
Näin pääsi Lilien  tapaamaan uusia ihmisiä ja kokemaan oikeaa 
pariisilaista elämää ja sen kaupungin kauneudesta nauttimaan.
Tietysti rakastunein silmin.


Jean-Paul kosi ja he menivät kihloihin ja Lilien muutti sulhonsa luo..
Sivutyönään Jean-Paul teki valokuvausta eri aikakausilehtiin.
Lilienistäkin tuli pieni kuvaajan malli muutamissa kuvauksissa.
Molemmat tarkasti säästivät rahansa jotta voisivat hankkia isomman kodin.
Häitä suunniteltiin ja häämatkaksi Suomeen sukulaisia tapaamaan.

Näin tarina kulkee ja joskus lisääkin.
Meillä on ollut vilahtavia punanuttuisia tonttuja jotka odottelevat
koskahan nukkelan joulun tarina alkaa.
Adventtina ensimmäinen luukku ja siitä eteenpäin.
Tänä vuonna luukut eivat avaudu jokapäivä,
valitettavasti se on liian työlästä minulle.
Säännöllisen epäsäännollisesti kerron uuden jouluisen tarinan osia.

Kiitos käynnistänne ja kommenteista, tapaamisiin ♥

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kaunista päivää


Kuvassa ovat Bebe-4 ja Drean baby pieni vanhoissa rottinkivaunuissaan.
Vauva sai nukkenäyttelyn aikaan nimekseen Harri, taidekeskuksen mukaan.
Nukkeja alan laittamaan piiloon ,kun esille tulee jouluiset asetelmat.
Jouluntarina alkaa joulukuun alussa ja se vie taas tilaa.

Nyt kun olen toipumassa siitä kaameasta flussapiikista ja jaksan olla ylhäällä.
Viime torstaina otin koska lääkärit sanoivat ,että minun pitää se piikki ottaa.
Tilanne oli kuin se mukaan annettu paperi jossa luetellaan oireita joita saattaa tulla.
Minun tuurilla tuli kaikki ne oireet.
Joka päiva tuli vain kamalampi olo ja liikkuminen kävi vaikeammaksi.
Sitten kaaduin sängynpohjalle horkkaisena ja selkä aivan jumissa.
Minussa ei ollut paikkaa johon ei olisi koskenut ja kun mahakin meni sekaisin.

Tämän kokemukseni jälkeen päätin, saa tulla mitä flunssia tahansa yhtään piikkiä en ota.
Koska pistoksen antajalle kerroin edellisestä kerrasta, tuumasi vain sattumaa.
Voiko olla kaksi kertaa kohdallani vain sattuma, se siitä hengissä ollaan.


Mitään töitäni en ole tehnyt joten kaikki on keskeneräisiä.
Laitan silmäniloksi tämän maljakon kauan sitten maalaamani.
Siinä pidän silkkikukkia aina, yläosa on rikkoontunut sen kaaduttua.
Silti olen sen säilyttänyt jo 'muinaismuistona'.


Juhlapäivään sopii kaunis kahvikuppi , muki on liian arkinen.
Kyllä noita kahvikuppeja on , mutta kun me nykyihmiset oomme mukikansaa.
Lahjoitan minun joulukahvikaluston sukulaiselleni joiden luona niitä käytetään.
Itselleni olen maalaillut vain mukeja monenlaisin koristein.

Nukke on vanha jonka ostin torsona , maalasin sen ja tein Fimosta käsivarret.
Alosaan tein rautalankakehikon johon torso kiinni ja mekko ympärille.

Joskus tuntuu ,että elo on kuin näkkileipää ,kovaa muttei hyvää.
Olen ilonen kun jaksan olla taas ylhäällä ja olo on kohtuullinen.

Aurinkoinen päivä piristää kun tuli ihan poutaista ja tuuleton sää. 
Näistä on nautittava koska enemmän on kuitenki noita sateen pieksemiä.

Uudet lukija toivotan tervetulleiksi.
Kiitos kaikille käynnitänne ja kommenteista.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivää


Vuodet ovat vierineet ja tänään on hyvä isää muistella.
Isäni kuolemasta on jo kolmekymmentä vuotta.
Minun ainoat hyvät muistot ovat kun olin alle kymmenvuotias.
Silloin vanhempani erosivat ja me lapset jäimme äidille.

Isäni oli suuri mies painoi yli satakiloa ja 190 cm pitkä.
Hänellä oli vaaleat kauniit luonnonkiharat hiukset.
Hän työskenteli Värtsilän tehtaalla ja oli myöhemmin huonekaluveistäjä.
Sairaudet joita oli paljon vei työkyvyn ja
 hän asui loppuelämänsä sairaalassa ja palvelukodissa.

Hän oli kait normimies kun tykkäsi jalkapallosta ja jääpallosta.
Siihen aikaan ei vielä ollut jääkiekko tullut suosioonsa.
Meitä lapsia hän vei eri pelejä katsomaan ja me tytöt ei oikein tykätty.
Veljestäni tuli urheiluhullu, ja se taitaa vieläkin olla elämänsä ykkösasia.

Vanhempieni eron jälkeen pidin isääni yhteyttä aina hänen kuolemaansa asti.
Sillä lailla oli minullakin isä ja olinhan minä oikein isäntyttö.



Hän on minun ukko-kultani isä ja minun appeni.
Häntä en ole tavannut koska kuoli ja n.50 vuotta sitten.
Koti olisi isää tarvinnut vielä kauan kun jäi yhdeksän lasta äidin hoitoon.
Ukko-kultani oli vanhin ja vain viisitoista vuotias poika.

Tuo appeni on tullut tutuksi kaikista niista tarinoista ja muisteloista,
joita minulle on kerrottu hänestä.
Kauniisti ukko-kultani häntä muistaa ja olihan hän esikoinen.
Isä otti poikansa jo hyvin nuorena mukaansa työmaalleen.
Minua aikoinaan kauhistutti kun kerrottiin kuinka poika pantiin reppuun ja
 käveltiin metsätyömaalle puron varteen.
Siellä oli nuotio jonka viereen poika jäi päiväksi odottelemaan isäänsä.

Vanhoja muistellessa aina ihmettelen onko jo niin kauanaikaa kulunut.
Minusta on hyvä muistella omaisiani jotka ovat kuolleena.
Siten saan kuin pitää heidät lähelläni ja menetys ei olo pahaksi.

Toivotan teille oikein mukavaa isänpäivää.
Kiitos käynnistänne ja kommenteista.
Flunssapiikin otin ja jotta ei tulisi 'lenssua'.
Hyvää vointia ja pysykää terveinä ystävät ♥



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kahvimukin kanssa


Taas on aika vierähtänyt ja minulla noita tekemisiä riittää.
Vaikka olen vähentänyt harrastuksia niin silti viikot menee vauhdilla.
Onneksi tämän viikonlopun saimme viettää kotosalla ominoloin.

Olen neulonut huiviani muutaman kerroksen päivittäin.
Nukkenvaatteitakin olen vähän ommellut ja niissä on taas mietintä menossa.
Eilen tein posliinimaalien valinta ja tänään sain ne valmiiksi sekoitettua.
Sen jälkeen olen koko päivän maalannut töitäni polttoon.
Yht' äkkiä huomasin , että vain viisi polttokertaa ja joulu on ovella.
Minä maalaan vain muutamia puuttuvia esineitä itselleni.
Jouluksi meille maalaan koukussa riippuvaa ison tuikkulyhdyn..

Käyttöesineet tarvitsevat monta maali ja polttokertaa,
vain siten saadaan kulutusta kestävä pinta.
Kuvan kahvimukin maalasin jo keväällä ajatuksena oli tehdä lisää.
Kummasti ei tuo ollutkaan mieleinen ja luovuin siitä.
Tuosta Toplife mallistosta pidän paljon.
Sen vuoksi maalaan sarjan muista esineistä käyttöön.

Tänä vuonna olen tykästynyt enempi piirrettyihin kuvioihin.
Esine on kauniin muotoinen niin yksinkertainen kuvio on hyvä.
Onhan sekin vaihtelua kaikkien koristeluiden jälkeen.
Huomenna jatkuu maalaus urakka , että saan kaikki polttoon.

Posliininukke joka istuu mukini kaverina on minun entistämä.
Antiikki messuita olen noita ostanut, mutta tuon jo tein 90-luvulla.

Kiitos kun olette käyneet ja kiitos ihanista kommenteista.
 Mukavaa kun käviöitä on ja mielenkiinto riittää.
Marraskuu on sellainen harmaa sateinen murehistenkuu.
Silti toivotan kaikille iloista marrasta ja mukavaa joulun valmistelua.


Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...