perjantai 30. elokuuta 2013

Asukasjuhlat nukkiksessa.


Ihanaa sanoi lapset kun isä kertoi jotta pidetään tutustumisjuhlat.
Voi miten hauskaa kun voidaan tavata kaikki yhdessä.
Tosin isä Vihtori toppuutteli jotta talossa ei ole oikein leikkikavereita teille.
Kun olemme kaikki paikalla kysellään jos heillä lapsia kävisi kylässä.
Silloin olisi edes joku vähäksi aikaa leikkimässä.
Harri siihen tokaisi jotta minulla on jo kavereita koulussa tosi paljon,
enkä halua leikkiä tyttöjen leikeissä.
Isosisko Maisa kyseli jos vähän isompia kavereitä hänelle.
Hetta-äiti siihen jotta taitaa Maisan harrastukset ja koulu olla nyt etusijalla.
Pieni Meeri kyseli jos hän vaikka soittaisi vieraille,
kyllä vain sopii sanoivat kaikki heti.

Isovanhempien mielestä kyllä lasten täytyy välillä leikkiä,
siten saa ympärilleen uusia ystäviä.

Niin aloitettiin valmistaa syömisiä vieraille.
Kalle-vaari ihmetteli mihin myö kaik mahutaan, johon Maija-mummu 
sanoi jotta kyl' myö ollaan sopusii ja istumme kylki-kylessä.
Maija-mummu sanoi jotta mie niitä meijä karjala-piirakoit teen
ja vähän sultsinoi ja vatruskoi.
Voip olla jot ovat heil vierait ruokii, jos edes maistaisiva.
Hettä-äiti sanoi jotta täällä syödään pääruokana riistapataa ja umpeloosia.
Saalaattia ja jälkiruuan tekee tytöt.
Raikkaita salaattiainesia haettiin kaupasta joista se tehdään.
Jälkiruuaksi omenapiirakkaa  vaniljakastikkeenkera.
Viola Tuomenoksa ilmoitti jotta kaikki ovat lopuksi tervetulleita kahville heille.


Paljon heitä olikin ja hyvä kun tarjoomiset riitti ja Maijaa kiiteltiin erityisesti.
Viola rouva sanoi, voisiko joskus tilata noita vatruskoita omalle perheelleenki ?
Voi tokkiisa mie teen kun vain ilmoitat koska haluut.

Lastenkodin Iita-täti oli mukana ja kertoi, kyllä heillekki saa tulla vierailemaan.
Hiekkalaatikolla lasten kanssa puuhailemaan myös voisi osallistua.
Kalle ja Maija ihastuivat Iitaan kun hääki ol karjalaissii.
Eljas-pappa oli kyläilemässä ja siksi ei päässyt mukaan tälläkertaa.
Tarinat jatkuuuuu....

Kiitos käynnistänne täällä sivuillani ja tervetuloa uudet lukijat.
Toivotan mukavaa viikonloppua kaikille ja raikasta syysviikkoa.


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Niin vuodet vierii


Sanomia ja uutisia oli aikoinaan tässä  ja nyt  se koristaa minun seinää.
Kuin sen inspiroimana kerron tästä viikonlopusta.
Vuonna 73 tapasin ryhdikkään hoikan urheilija nuorenmiehen.
Ei tuo rakkaus ollut mikään silmänräpäys vaan siitä se kumminki lähti.
Välillämme oli pitkämatka hän Kajaanissa ja minä Helsingissä.
Niinpä juna toi... ja vei... ja miehelle aukesi sitten virka Helsingissä,

Niin minun pieneen yksiöön muutti kanssani hän.
Samaa leipää söimme ja töitä tehtiin ja vapaalla huviteltiin.
Hänelle oli Helsinki vieraspaikka ja niin aloitimme uuden
kotiseudun tutkimisen ja kotiutumisen hänelle.


Vuonna 79 saimme virka-asunnon ja valtion taholta toivottiin jotta pitäisi olla vihittypari.
Ei muuta kuin papin pakeille ja niin meidät vihittiin.
Häitä emme viettäneet silloin, kaksin kävimme kirkossa ja 
seurakunta järjesti todistajat.
Olemme kaikkina näinä kuluneina vuosin juhlistaneet meidän päiväämme. 
Useinki vain kahdestaan ja joskus isoinakin juhlina.
Tänä vuonna tuli ystäväpari meidän kanssa päivää juhlistamaan.
Hauskat juhlat oli ja kauniita ruusuja saimme.
Hyvää ruokaa ja juomia ja jutut lensi iloisesti koko illan.


Sammakko prinssi tässä haikailee kuka tulee ja suukon suo.


Tämä on yksi monista lahjoista vuosien varrelta,
osoituksena läheisyys on myös rakkauden osoitus.
Yhteiset haaveet ovat tärkeitä vaikka kaikki ei toteudukkaan,
mutta ne antaa voimaa ja uskoa huomiseen.

Näin kuljemme eteenpäin ja toivomme voimiemme kantavan meitä
kohti huomista.
Mukavaa viikkoa kaikille ja uudet jutut ensikerralla.
Kiitos käynnistänne ja kommenteista.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hyrrän sukua


Maija ja Kalle Hyrrä ovat siis jo talostelleet ja odotelleet pojan perhettä.
Iltapäivällä saapui Vihtorin vaimo Hetta kaupoista.
Heti alkoi kovalla kiireellä ruokaa perheelle laittamaan.
Lapset kun koulusta pääsevät niin jo nälkä heille on kova.
Normaali päivinä kaikki syövät päivällisen yhdessä kun saavutaan kotiin.
Nyt oli poikkeus päivä kun Vihtori oli vanhempiaan vastaanottamassa.
Hettakin päätti tehdä oikein juhlavan päivällisen isovanhempien kunniaksi.

Riemu oli ylimmillään kun Meeri ja Harri saapuivat koulustaan.
Monta halausta saatiin ja ihania rutistuksia rakkaudella jaettiin.
Heillä oli jo ikävä isovanhempiaan mutta Harria pikkuisen harmitti.
Oli hän tottunut Kalle vaarin kanssa kalastelemaan merellä.
Nyt on talo poissa ja tuossa hän on lähellä,
heti kysyi jossa missä me nyt kalastellaan ?
'Älähän sie poikainen nyt sitä surkuttele, kyl myö löyvetään
uusi hyvä kalapaikka'.
Harri siihen heti jo kyselemään tänäänkö mennään kalaan?
'Ei vaari jaksa kun on ollut niin pitkämatka,
kun viikonlopulla saahaan paatti laituriin tuonne lähijärvelle.
Niin kyl' meitille kaloi alkaa tulla pöytään einekseksi.
Pitää huolehtia noista läksyistä ja muista harrastuksista ,
vasta sitten tuo kalastus on mahollista.

Pian kotiin saapui myös vanhin lapsista Maisa.
Hänen koulumatka on pidempi kun käy jo yläluokkia.
Maisa usein koulun jälkeen käy käsityöpiirissä ja on innostunut
tekstiilien tekemisestä ja niiden suunnittelusta.
Hän muutenki rakastaa kaikkea käsillä tekemistä.
 Sekun taitaa olla oikein peritty ominaisuus suvun naisissa
 ja vähän miehissäkin kun jokainen jotain näprää käsillään.

Musiikki on pienen Meeri tyttösen harrastus ja
pianon soitto tunneilla ahkerasti käy. 
Nyt hän istahti ja soitti Maija -mummun lempi kappaleen,
'Jo karjalan kunnailla lehtii puu'.

Näin kotoutuvat ihmiset Tuomenoksan talossa ja elo jatkuu.
Uusia tarinoita kertoilen lisää.
Elämän tilanteet aina muuttuu ja me sen mukana.
Nyt olen tehnyt päätöksen jotta päivitän sivut noin kerran viikossa.
Vaan jos jotain kivaa sattuu ja kokemuksia löytyy ,
silloin voin tupahtaa lyhyemmilläkin väliajoin.
Mukavaa viikkoa kaikille, vielä kesä jatkuu.
Kiitos käynistänne täällä sivuilla ja jokainen kommentti antaa hyvänmielen.


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Pitsiliinoja


Pakko näyttää nämä liinat jotka ostin miljoona kirppikseltä.
Näitä oli siina nipussa 20 kpl.
Vasemmanpuoleisia pieniä 10 cm halkaisijaltaan on kymmenen kpl.
Muita oli kolmea erilaista neliskulmaista ja kaksi puolipyöreää.
Hinta edullinen joten ostos oli hyvä ja liinat kauniita.
Kaikki oli uusia käyttämättömiä jotka sappisaippualla pesin puhtaaksi
vanhojen tekstiilien kellastumista ja silitin ja odottavat tulevaa käyttöä. 


Niissä oli tälläiset merkit valmistajasta , Sveitsiläisiä ovat.
Pienellä puuvillalangalla oli ommeltu nuo Stockmannin hintalaput.
Valitettavasti ei vuosiluvusta tietoa, mutta tuo hinta on varmasti markkoja.
Tuollaisia hintalappuja en minä muista Stokkalla olleen siis vanhoja ovat.

Kaverit kyseli mitä minä niillä teen, no nukeillehan ne tulee käytettyä.
Varmasti myös noissa erilaisissa tuunauksissa myös.
Vileenin sanoin ; halvalla kun sain pakko oli ostaa.

Tuomenoksan talon Hyrrän perheen jatkoa tulee pian.
Kiitos käynnistänne ja kommenteista  kaikille teille ♥
Mukaavaa viikkoa.

perjantai 9. elokuuta 2013

Tuomenoksan talon uusi perhe

Hyvää päivää myö ollaan Kalle ja Maija Hyrrä.
Evakkojen jälkeläissii Viipurista.
Kallen äiti Lotta ol karjakkona ko sota pakotti lähtemään pakkoon.
Äiti kuului niihin naisiin jotka kuljetti karjan Suomen puolelle turvaan.
Lotta-mummu oli leski ja Kalle poika laitettiin hyvien naapureiden matkaan.
Suomen puolella evakot kerättiin kouluihin ja Kallekin jäi odottelemaan äitiään.
Kalle tapasi siellä ollessa mukavan tytön Maijan ja siitä friiaaminen alkoi.
Aikanaan Lotta-mummu saapui poikaansa hakemaan ja niitä kodin tavaroitaan.
Uusi koti löytyi Hagalundin kartanosta jonne Lotta sai karjakon paikan.

Ei Kalle Maijaansa unhoittanut vaan nuoret menivät kihloihin.
Kalle varusmies aikanaan sai lääkintämiehen koulutuksen.
Sota loppui ja rauha saatiin ja miinanraivaus alkoi merialueilla.
 Miinanraivaus aika oli nuorelle miehelle kova koettelemus,
hän toimi tukialuksella lääkintämiehenä.

Kaikkien kokemusten jälkeen Kalle ja Maija vihittiin
ja perhe perustettiin Tapiolaan pieneen mökkiin.
Perheeseen syntyi poika joka sai nimekseen Vihtori.

Yhteiselämän alkutaival oli raskasta sodan jälkeen oli pulaa kaikesta.
Kalle ja Maija hoitivat Lotta-mummun joka eläkkeelle jäätyään 
asui heillä ja katsoi pikku- Vihtorin perään.

Oma mökki on myyty pois ja Vihtori halusi vanhempansa lähelle perhettään.
Tuomenoksan taloon Kalle ja Maija muutti toistaiseksi,
Vihtori etsii heille lähitienoilta omaa kotia joka ei olisi heille työläs.
Tämä asunto käy pieneksi kun Vihtorilla on vaimo ja kolmelasta.

Lasten koulut alkoi ja vaimo on kaupassa ostamassa ruokaa,
tarkoitus on juhlistaa päivää kun isovanhemmat saapuivat heille.
Näin jatkuu  eteenpäin Tuomenoksan talon elämä josta kerron ensikerralla.

Kiitos käynnistänne ja kommenteista hyvää viikonloppua.




maanantai 5. elokuuta 2013

Kesäterassilla


Elokuu on alkanut ihmeen aurinkoisen lämpöisenä.
Vain muutamia sadekuuroja on ropissut ja joskus yölläkin.
Meidän Karhunköynnös on kukkinut ahkerasti ja se on ihanan iso.
Jos haluaa saada kauniin kukkivan köynnösseinän ,
helpoin on tuo Karhunköynnös joka on monivuotinen,
 helppo hoitoinen ja talvehtii hyvin
Köynnöksen juurella on iso raparperi ja ahkerasti käytetty.


Terassimme on vain ruukkupuutarha.
Kaikki ovat kumminki hyvin kukoistaneet ja ovat isokokoisiakin.
Antavat hyvin auringonsuojaa, koska meille paistaa kokopäivän.
Aamulla idästä nousee ja silloin köynnökset saavat auringon. 
Kokopäivän eteläinen taivas lämmittää suoraan meille.
Siksi tuota suojaa tarvitaan kun huoneiden lämpö voi nousta n. 30 asteeseen.
Tuuli ja sade osuu myös suoraan terassille.


Tämä minun ukko-kulta on sellainen 'itetaiteilija' , aina välillä.
Tämän ihanan kukkalaatikko-kärryn teki jo kauan sitten.
Tänä vuonna laitoin valkeita kukkasia siihen ja ovat kukkineet hyvin.

Kohta kukkiminen vähenee ja syksy saapuu, siksi tein kukkajutun nyt.
Me olemme tuo ukko-kullan kanssa aina tehneet omanlaisia pihoja.
Hauskaa kun vielä vieraatkin kiitosta antaa , jopa muistavat entisiäkin.
Mukavaa elokuun alkua ja toivon suvisten ilmojen jatkuvan.
Kiitos käynnistä ja kommenteista kaikille ♥

torstai 1. elokuuta 2013

Nukenpää tauluna


Tämän pienen keraamisen nukenpään ostin kuntolomallamme.
Kuntoloman joka aamuisen lenkkin pieni harharetki.
Toiset jäivät puolimatkalla kahville ja minä yksin jatkoin menoa.
Reitille sattui pieni kehys- ja taideliike.
Ikkunassa oli tälläisiä päitä eriväreissä mustan pahvin päällä.
Tuo turkoosinen kiehtoi ja menin sitä kyselemään.
Onneksi oli pikkukukkaro mukana ja ostin sen.
Niin edullinen ja mukavan kokoinen mahtui taskuun.
Sopii meille tänne nukkeiseen kotiimme.
Valitettavasti tekijän nimilappu katosi joten en muista sitä.
Tekijä ansaitsee kiitokseni.

Tämän kesän mukavia ostoksia  on tämä ja
aiemmassa postauksessa esittelemäni Harlekiini .

Tämmöisin jutuin tänään pilvisen päivän ratoksi.
Tuomenoksan talon yläkerran perhe alkaa valmistua.
Vielä nuo mokomat eivät ole kertoneet ketä he ovat. 
Isoisä vain myhäili ja halasi mummoa ja käski odotella.
Sanoi; kun koko katras on valmis niin kyllä minä sitten tiedän.
Siispä vielä pientä puuhaa on joten kohta ovat esillä.

Hauskaa loppuviikkoa ja kiitos käynnistänne ja kommenteista.

Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...