perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulua on juhlittu


Hyrrän perheessä oli joulua juhlittu sitten oikein perusteellisesti.
Syöty melkein ähkyyn asti ja laulua ja musiikkia oli esitetty yhdessä.
Illan hämärissä kuului mahdoton koputus ja kolina ja oveen oikein rymistettiin. 
Isä meni katsomaan ,että kuka tuommoisella metakalle tulee.
Ovella oli joulu-pukki ja hän oli ihan hikinen ja märkä, 
kulkiessaan lahjoja jakamassa tämmöisessä ilmassa,
ulkona oli 2 astetta lämmintä ja vesisade.
Joulu-pukilla oli vaatteita tälläiseen keliin aivan liikaa.
Laitettiin pukki istumaan ja annettiin kylmää juotavaa ja
kostea pyyhe jotta sai itteään pyyhkiä ja oloaan helpottamaan.
Sillä aikaan lapset esitti joulupukille laulujaan.


Sitten alkoi Harrin kauan odottama illan kohokohta jaettiin lahjoja.
Pienen pojan riemu oli onnellista naurua, kun hän niin ihania lahjoja sai.
Paras lahja oli kauan odotettu skeittilauta, jota ensi kesänä pääsee kokeilemaan.
Tuli kaikille myös tarpeellisia pipoja,lapasia, sukkia, kaulaliinoja ja tossuja.

Meeri sai kaipaamansa nallen, jota halasi koko illan ja otti yöksi viereensä.
Isosisko sai fleesen ja hajuveden.

Lasten mennessä nukkumaan aikuisen jäivät vielä juttelemaan.
Hetta ihmetteli miten paljon oli Maija-mummu kerennyt kutomaan perheelle.
Mummu sai itselleen pitsisen kauniin hartiahuivin ja oli siitä hyvin iloinen.
Hetta sai hienon ompelurasian jota hän oli kovasti toivonut itselleen.
Miehille oli mummu kutonut villaisia neuleita.
Kaikille yhteiseksi lahjaksi kasa kirjoja.


Iltapalaa lapsille ja aikuisille kahvit laittoi Maisa jotta äitikin sai levätä.
Maisasta tuntui mukavalta kun sai auttaa äitiä tällätavoin.


Tuomenoksan Viola rouva sai tyttäreltään lahjaksi upean hatun.
Sitä hän sovitteli uuden kampaispöydän peilistä katsoen, joka on lahjaksi saatu.
 Ensio oli mennyt vähäksiaikaa ruokalevolle ja unihan siinä tuli hänelle.
Viola laittoi heille myös iltapalaa ja nautti kodin tunnelmasta ja hiljaisuudesta.


Joulu-aaton kuva pihastamme vesisade päivä, 
kynttilälyhdyin vähän tunnelmaa päivän pimeyteen.
Kiitos teille kaikille saamistamme toivotuksista ja tuntui niin mukavalta.
Toivotaan hyvää loppuvuotta ja odottelemme uutta vuotta.
Toivotaan sen olevan suopeaa meille kaikille ja ollaan kohtuullisen onnellisia.
Tapaamisiin toivoo Sirkkis ♥


maanantai 23. joulukuuta 2013

Ja niin joulu joutui


Jouluaterialle kokoonnuttiin koko Hyrrän perheen kera.
Kalle -vaari ja Maija- mummu viettävät joulua poikansa Vihtorin perheessä.
Iloisia kaikki ovat kun koko perhepiiri on yhdessä joulun aterialla.
Maisa, Meeri ja Harri ovat iloisia rakkaiden isovanhempiensa seurasta.
Hetta äiti on valmistanut ruokia monenlaisia ja paljon rosollia
 josta Maija-mummu erityisesti tykkää .
Samoin Hetta on leiponut monenlaisia joulun herkkuja kahvipöytiin.

Perheen ateria koostuu: kinkusta, lanttu-, porkkana- sekä perunalaatikoista.
Silliä. perunoita, rosollia ja tuorestakin kasvista ym lisukkeista.
Lapsille luvattiin jotta ruuan kera maitoa ja jälkiruuaksi cokista.
Vihrori oli ostanut ruokaviinin josta vanhemmat pitävät näin juhla-aterialla.

Aterian aluksi vaari luki jouluevankeljumin ja sitten yhdessa laulettiin .
Kalle vaari hauskutti jouluisin jutuin ja muistoja karjalasta ja 
nekin vuodet oli vielä muistona kun oli sota ja silti vietettiin joulua.
Kertoi äitinsä Lotta-mummun kyvystä pärjätä kun oli leski ja
 eloa piti silti jatkaa eteenpäin vaikeuksienkin keskellä.
Sitkeänä naisena hän sai köyhänkin joulun kukoistamaan ja lahjojakin saatiin.
Niin jatkui jouluinen ilta ja välillä laulettiin ja musisoitiin,
jälkiruoka syötiin vähän myöhemmin ja jos vaikka pukki tulisi.


Viola ja Ensio Tuomenoksa viettivät ensikerran aaton kahdestaan.
Mari oli mennyt maalle kotiaan ja omat lapset olivat kaukana ulkomailla.
Lupasivat tulla Suomeen uudeksi vuodeksi, että  lapsenlapset pääsevät mummulaan.

Viola on hyvin tarkka jotta ateria ei saa olla liian raskas kun on jo tuota ikääkin.
Tänä jouluna on kalkkunaa, rosollia, katkarapukakku, silliä ym lisukkeita.
Kevyen keiton söivät alkuruuaksi ja jälkiruaksi hedelmäsalaattia.
Siinä syödessään hekin muisteli yhteisiä joulujaan.
Aikoja jolloin oli vilinää ja vilskettä yllin kyllin, nyt heidän koti on hiljainen.
Onneksi on ihania asukkaita talo täynnä ja vieraita käy aina joskus,
Näin hekin saavat nauttia ympäristönsä iloista ja ihmisistä.


Kiitos teille kaikille jotka olette vierailleet täällä ja juttujani lukeneet,
ihania viestejä olen saanut ja niistä kiitos.
Uusiakin lukijoita on tullut ja toivotan heillekin viihtymistä.
Lopuksi laulelen 'no onkos tullut kesä nyt talven keskelle......'

Aamulla kun ukko-kulta kävi lehteä laatikosta hakemassa,
'sanoi jotta vettä sataa ja kysyi onko harakka lintu'
Vastasin kyllä ja hän totesi sitten siellä laulaa linnutkin.
Meillä rauhoitutaan jouluun, kahdestaan sitä vietämme niin kuin aina.
Joulun jälkeen kerron lahjoista vai tulikohan niitä nukkalaan laisinkaan ?

Hyvää Joulua toivotamme teille kaikille ♥
Sirkkis ja Ukko-kulta


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Oliko siinä ihastusta?


Marista ja ompelija mansselli Hannasta on tullut ystäviä,
kun samassa talossa asustavat ja kohdataan useinkin.
Heillä on tapana kun tulee sopiva hetki istuskella ja jutella asioita,
teekupposen kera Hannan luona.

Nyt oli pieni tauko näissä Marin joulun puuhissa ,
ruokatilaukset kauppiaalle tehty ja kodit siivottu,
lahjat paketoituna ja koulusta loma alkanut.
Hannalla on muutama ompelus vielä kesken ,
 mutta kyllä ne jouluksi valmistuvat.
Siinä nauraessa jutuilleen ovelta kuului naputus,
sisään astui Hannan miesystävä Hans.
Mari ei ollut häntä ennen tavannutkaan.
Pieni puna nousi poskille ja Mari oli hämmennyksissään.
Hetken hän malttoi istua heidän seurassa vielä.
Sitten tuntui jotenki, tuo mies on liian ihana ja
hänelle tuli äkisti kiirus kotiin ja jättää heidät kahden.

Matkalla yläkerran kotiinsa hän mietti asiaa,
Jos minä rakastun niin tuommoisen miehen minä haluaisin.
Komea ja niin herrasmiesmäinen kuin Ensio Tuomenoksakin on.
Voi kyllä tuolla Hannalla on hyvä olla noin ihanan sulhon kanssa.
Jospa minäkin sellaisen joskus kohtaisin.

Keskellä joulun askareiden, Marin ajatukset olivat ihan muissa maailmoissa.
Sellaista voi nuorille tapahtua ja miksei muillekki.

Tässä pieni kurkistus Tuomenoksan talon tapahtumiin
ja toivotan mukavaa viikkon jatkoa, joulu se tulla jolkottaa.
Terkuin Sirkkis


maanantai 16. joulukuuta 2013

Hiljaa piipii joukko


Nukkelan Hilda-mummu käveli lastenhuoneeseen ilosesti hyräellen.
Nyt on aika kertoa lapsille siitä uudesta jouluntonttu asukkaasta.
Koko nukkelan väki istuivat mummua kuuntelemaan , hiljaa ja uteliaina.

Aamusella kun kahvia olin keittämässä ja jokin sai minun hiljenemään paikoilleni.
Työpöydälle oli tehty jouluinen asetelma ja siinä olivat nuo tutut tonttuset
Tiina ja Taneli pöytää tutkimassa.
Kuinkas ollakkaa taaempana seisoi uusi vähän suurempi tonttu,
selvästi tarkkaili noita meidän tonttu-veitikoita.
Hui' ne huomasivat minut ja olivat heti kadonneet jonnekki.


Päätin juoda kahvini hiljaa ja seurata joka uskaltaisivat takaisin.
Sitten ajattelin jotta menen huoneeseni josko myöhemmin näkisin heidät.
Tontut kun ovat sellaisia, jotta ne voivat näyttäytyä vanhoille
mummoille ja papoille ja kertoa asioita jouluisia.

Niinhän siinä kävi kun lapset olivat ulkona ja naisväki keittiössä ja
miehet omissa askareissaan.
Siinä satumetsässä jossa Tiinan ja Tanelin mökki on
tarkkaili tuo uusi tonttu heitä hiljaa kuunnellen.
Taas huomasivat minut ja huis vain ja kaikki katosi piiloihinsa.


Illalla kun kaikki olivat jo nukkumaan menneet ,
 taloon laskeutui hiljaisuus jotenki utuisen unenomainen.
Mummu käveli hiljaa keittiöön hakemaan vesilasin pöydälleen.
Työpöydän kohdalla hän kuuli hihitystä ja suhinaa...
Mummu pysähtyi ja katseli ympärilleen ja hupsis vain,
siinä pöydällä olivat Tiina ja Taneli sen uuden tontun sylissä.
Tanelia oikein nauratti ja Tiinakin vähän hihitteli.
Mummu hiljaa kysyi kuka se sinä olet ja
 olen jo odottanut koska tapaamme oikeasti.
Kuului kuiskaus 'Minä olen Tyyne-tonttu kaukaa pohjolasta'.
'Minulle sanottiin jotta nukkela tarvitsee oman kotitontun.'

Mummo heti huomioi jotta siksi tyttö-tonttu kun talossa on enempi tyttösiä.
'Joulu-pukin mielestä nämä pienet veitikat ovat liian lapsia,
joten nyt on nukkelan tonttu Tyyne ja nuo pikkuiset joulutonttusia.'
Tämä tarkoittaa jotta talossa sopu ja hyvämieli jatkuu koko vuoden,
kun sitä vartioi oikea koti-tonttu Tyyne.

Vielä kahdeksan yötä ja sitten joulujuhla suloisin alkaa.
Kiitos kaikille käviöille ja jatkuuhan vielä tarinointi.
terkuin Sirkkis.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Ystävyydestä.


Eljas-pappa oli melkein torkahtanut kesken aviisin luvun,
kun nukkelan lapset herättivät ja kyselivät tarinaa Luciasta.
'Voi se on kyllä hyvin kaunis tarina mutta monesti kuultu,
entäs jospa kertoisin ystävyydestä joka sopii tähänkin päivään.'

Ystävyyttä kun on monenlaista ja tekin olette jonkun ystävä,
'Joo huusivat kaikki yhteen ääneen' ja kertoilivat kuka kenenki ystävä on.
Pappa jatkoi, minullakin on monta ystävää ja moni on jo kuolleenakin.
Jokainen ystävä on aina rakas ja uusiakin ystäviä olen saanut.

Varmasti muistatte sen puolen hehtaarin-metsän ja siellä asustavan Nalle-Puh'in.
Hänellä oli aina ystäviä ja pohdittiin yhdessä asioita ja hauskaa oli.
Puh kertoi jotta tuonne takametsään on tullut ulkomaalainen 
kummallisen värinen nalle ja nimeltään Blyy, niin kuulin sen sanotun.
Yksin rakentaa outoa kotia isoon kuppiin, ei näy olevan kavereita mukana.
Siihen Tiikeri, Nasu ja Pupu totesivat 'ettei niin kummallisen lähelle ole hyvä mennä.
Puh kysyi , miksi? 'no kun on niin erikoisen värinen ja kummallisen niminen'.
'Entäs jos hän on yksinäinen, ja tarvitsee jonkun,
 jolle jutella ja miksei vaikka maistella hunajaa'.
Minä kun olen kuulostellut, että yksinäinen ja ilman ystäviä on vieraassa paikassa.
Surulliseltä näytti ja minulle tuli tunne jospa me menisimme hänen luo.
Kysyisimme , tarvitseeko apua vai ystäviä ehkä molempia.
Voisimme tutustua ja saada hänestä uuden ystävän,
hänelle tulisi mukava olo kun saisi meistä  uusia ystäviä.


Niinpä lähdettiin tutustumismatkaan sinisen nallen luo.
Sinne saapui väkeä enempikin ja kummasteltiin erikoista kotia
ja sen erilaista asukasta.
Puh totesi jotta kyllä me autamme sinua ja saat katon pääsi ylle.
Blyy- nalle oli kummissaan ja samalla nauratti uudenlaiset ystävät ja
heidän auttamisenhalun. Mietti tänne minä voisin kotoutua oikeesti.
Metsän tontut olivat jo auttaneet salaa ja siten sai Blyy-nalle jo kotinsa alulle.


Blyy-nalle kutsui heidät luokseen kylään toistenki ja leikittäisiin yhdessä.
Siihen lupauduttiin ja päätettiin metsienväelle ilmoittaa
jotta juhlaleikit pidettäisiin nyyttikestien muodossa Blyyn luona.

Eljas-pappa kysyi lapsilta' onko meilläkin ympärillämme oudon värisiä ja
erilaisia uusia asukkaita tullut?' Siihen lapset totesi,
että onhan meillä tuollä nukkelassa Mirjam tyttö'
Hän on meidän kaikkien kaveri vaikka on ihan musta ihoinen.
Siihen pappa totesi jotta vaikka on erilainen aina pitää olla ystävällinen.

Näin papan tarinointi meni ja toivotan teille mukavaa viikonloppua.
Silloin on jo kolmas kynttilä sytetetty ja advettia vietämme.
Monille meistä 'kauneimpien joululaulujen' laulamista tai
ihania konsertteja.
Kiitos käynnistänne tapaamisiin t. Sirkkis

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Toinen adventtisunnuntai


Nukkelan Hilda-mummu sytyttää adventtikynttilät ja
laittoi kahvitarjottimensa esille.
Iloinen oli yllätys kun Nancy tyttönen saapui mummun luo,
ja hänelle kupponen teetä tarjottiin.
Nancy halusi kysellä noista joululahja toivomuksista,
kun lapsille sanottiin' vain yksi lahja on mahdollinen jokaiselle.'
Mummu kyseli jotta mikä siinä on ongelmana?
'No kun minä olisin halunut kaksi lahjaa. nuken ja sille vaunut'.
'No sepäs sattui hankalasti , voisitko ajatella ,että vain uudet vaunut
vanhoille nukeille. Tai nyt nukke ja joskus vaunut myöhemmin?'
'Ei minun vanhoista nukeista taida olla mihinkään
jos minä sitten sen uuden nuken mielummin haluaisin.'
Mummu selitti asiaa, nukkelassa on teitä lapsia niin monta
 jottei ole mahdollista kuin lahjoja yksi jokaiselle.
Nancy huomautti jos pojat ovat tuhmia ja ne saa vain risuja,
enkös minä voisi sitten myös vaunut saada ?
'Kuules Nancy , nyt olet itsekäs ja entäs jos sinä olet tuhma ja vain risuja saat.'
Melkein kyynel oli tulossa kun pelko siitä jottei lahjoja saisi laisinkaan.
Sovittiin siitä jotta kaikki ovat kilttejä ja vain yksi lahja jokaiselle.



Tuomenoksan talon Hyrrän perheessä asetuttiin päivä kahville ja
oltiin iloisia kun koti on jo siivottu monesta kohtaan jouluiseksi.
Sielläkin pohdittiin tuota joululahja asiaa, kun lasten mielessä niin monta toivetta.
Isän ja äidin neuvoivat heitä päättämään, että jokainen tyytyy yhteen lahjaan.
Nyt lapset jo mietti mikä olisi se paras toivelahja.
Äitikin hymyillen kysyi jotta saisiko hänkin lahjan johon isä silmäänikkasi.
Näillä miettein tuo nukkelan sakki jouluun valmistautuu.

Tänä syksynä maalasin vain tämän lyhdyn jouluumme.
Outo valo johtuu vaiteluväri ledistä, joka on mielestäni kiva.


Tänään on Sibeliuksen päivä ja suomalaisen musiikin päivä.
Nyt on oiva tilaisuus muistella ja kuunnella 
Sibeliuksen joulumusiikkia.

Kiitos käynnistänne ja kommenteista.
Meillä talvisen luminen maisema toivottavasti sinullakin.
Tapaamisiin ja terkuin Sirkkis

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä 2013


Hyvää itsenäisyytemme juhlapäivää.
Minä haluan tänään muistaa ja kunnioittaa kaikkia niitä miehiä ja
naisia jotka sodassa taistelivat meille itsenäisyyden.
Sukumme jokaista rintamalla ollutta tietysti erityisesti muistan.

Minä olen sanoisinko kohtuullisen isänmaallinen ja
minä arvostan sitä jotta saan olla suomalainen Suomessa.
Tänään katsomme tuota siniristilippuamme kun se saa vapaana hulmuta meille.

Minä olen saanut olla mukana siinä juhlatunnelmassa,
kun vuosikymmeniä laitoin linnankutsuille meneviä kauniiksi.
Olin 14 vuotias kun aputyttönä aloitin kampaajaopinnot.
Itsenäisyyspäivä oli työteliäs mutta myös iloinen päivä.
Minulla on ollut kunnia olla Kekkosen, Koiviston ja Ahtisaaren
aikaisten juhlavieraiden kaunistajana.
Halonen oli minun lapsuuskotini naapurin tyttö ja 
silloin minä olen jo muuttanut maalle kun hänestä tuli presitentti.

Mieheni jäädessä 53 vuotiaana eläkkeelle oli meillä 
iso elämän muutos ja minä en vielä ollut eläkeikäinen.
Olen saanut nauttia tätä elämää täällä alussa omakotitalossa
ja nyt keskustassa rivitalossa.

Taas muistot nousi mieleeni ja äitini sanat;
"Olkaamme suomalaisia".
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille

Seuraavalla kerralla on jo joulun valmisteluja tehty
ja siitä kerrotaan silloin.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pappa muistelee


Elijas-pappa sai lapsia vähäksi aikaan luoksensa hoitoon.
Hoitotäti Iitalla oli askareita paljon ja piti saada pikkuisen työrauhaa.
Samalla hän paketoi muutamia lahjoja ystävilleen rauhassa.

Pappa oli iloinen moisesta tehtävästä ja päätti viihdyttää lapsia joulun tarinalla.
Eljas-pappa on hyvin iäkäs ja paljon elämän kokemuksia on muistona.
Kipeimmät muistot oli sodasta josta muistoksi jäi mitaleja,
niistä ajoista hän ei kertoillut kenellekkään.
Muunlaisia juttuja sitten piisas.

Joskus kauan sitten tuli mummun ja papan luo 
tyttärentytär kaupungista joulua viettämään.
Hän oli 12v jolle joulu mummulassa oli ensimmäinen kerta.
Silloin papan oli nopeasti keksittävä oikea vanhanajan joulua,
jollaista ei kaupunkilaiset osanneet tehdä.
Lahjoja salaan pakattiin, ettei toisten joukossa olisi ulkopuolinen olo.
Joulupukki tilattiin oikein perinteinen Korvatunturilta.
 Aattona laitettiin viimeisiä ruokia ja koristeltiin suuri kuusi tupaan .
Nuori emäntä ja isäntä menivät ilta askareille navettaan ja
sen jälkeen mentiin joulusaunaan ja otettiin hyvät löylyt,
puhtaat kauniit joulun juhlavaatteet puettiin ylle kaikille.
Emäntä mummun kanssa laittoi joulupöytää kuntoon.
Yhdessä syötiin aatonateria juhlavassa pöydässä ja
pappa luki jouluevankeljumin.
Laulettiin joululauluja ja lapset leikki tuvan lämpöisellä lattialla.

Illan suussa kuului talon nurkista kaamea kolistelu ja
lapset aavistelivat jotta se on jolupukki.
Kolistellen porstuassa ja tupaan astui isoo joulu-ukko.
Miehet auttoivat pukin säkin sisälle ja tuoli vanhan ukon istuttavaksi.
Joulu-pukille laulettiin ja kerottiin kuulumisia ja jännitettiin mitä säkeissä on.
Sitten jaettiin lahjoja ja tuo tyttärentytärkin yllättyi ,
mistähän se joulu-pukki tiesi hänen täällä olevan eikä kotonaan.

Pappa leikitti ja laulatteli lapsia vielä jotka olivat tarinaa hiljaa kuunnelleet.
Niinpä Iita tuli lapset hakemaan ja pappa jäi muistoihinsa.

Tarina on tosi ja kaikille yllättävä
koskaan aiemmin ei pukki ollut kerennyt astumaan tupahan asti.
Joulu-pukki oli sarkahousuissa, jaloissa lapikkaat lampaannahka turkki.
Suuri koirannahka hattu ja kintaat,  harmaa suuri parta.
Hänellä oli puolimetriä pitkä saksalaistyylinen piippu ja ryhmyinen sauva.
Vasta vuosikymmenien jälkeen piippusta selvisi kuka oli pukkina esiintynyt,
Hän oli kylässä asuva isäntä joka osallistui myös teatteritoimintaan.

Kaunista säätä on meillä ollut onneksi myräkät enempi illalla ja yöllä.
Toivotan mukavaa päivää ja tavataan täällä ja kiitos kommenteista.
Tervetuloa uudet lukijat ja viihtykää
terkuin Sirkkis



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Jouluntarina alkaa


Hurmaava maisema aamusella melkein mielen mykisti,
valkeaa lunta paljon kuin olisi maa kasvonsa pessyt..
Nyt on varmaan jo kodeissa ensimmäinen kalenteriluukku avattu,
onhan adventtisunnuntain  aamu.
Tänään syttyy ensimmäinen kynttilä ja aloitetaan joulun odotus,
kukin meistä ikiomin tavoin.

Maija ja Kalle Hyrrä ovat asettuneet kuuntelemaan radiota 
kun lauletaan Hoosiannaa ja siitä se joulun ohjelma heilläkin alkaa.
Tuomenoksan talossa on jo monta päivää siivottu ja 
valmistettu ruokia pakkaseen.
Hetta miniä on sellainen perinneruokien laittaja ja
siitä koko perhe tykkää ja tyttäret ovat äitinsä apuna.


Nukkelassa oli kamala metakka kun heille selvisi 
jotta jouluntarinaa kerrotaan Tuomenoksan-talossa.
Kiukuttelua ja nahinaa kuului  kunnes Hilda mummu tuli kamariin.
'Stop tykkänään' sanoi mummu ja kertoi miksi näin,
Tuomenoksat ovat vasta uusia asukkaita täällä ja
sirkkis päätti jotta nyt on heidän vuoronsa olla mukana.
Pientä mutinaa kuului, ja mummu lupasi heille,
 kyllä hekin pääsevät vähän osallisiksi kalenterin luukuista kerrottaessa.

Tänään kalenterista löytyy prinsessa Estelle ja
hänen nukenvaununsa joissa on nalleja useita.
Lahjaksi hän toivoo ensimmäistä ikiomaa nukkea.

Hilda-mummu pyysi kaikki istumaan ympärilleen ja
kertoi mitä kummaa hän oli nähnyt.
Kysyi, vieläkö muistatte tonttuset Tiinan ja Tanelin ?
Lapset innostui ja kaikki huusivat tottakai ja
mummu muistutti mitä tonttujen liikkuminen takoitti.
Pojat siihen totesi jotta pitää elää sopuisasti eikä saa riidellä.
Tyttöset totesivat jotta pitää totella ja auttaa äitiä.

Vaan se uutinen oli jotta mummu oli nähnyt uuden tonttutytön,
aivan vieras hänelle ja niin arka , jottei hän päässyt lähelle.
Lapset innoissaan minkä niminen tonttu on ?
Vielä ei tiedetä vaan mummu houkuttelee hänet joku ilta luokseen.
Silloin varmaan kuulemme kuka ja mitä hänen toimensa ovat.

Näin alkoi joulukalenteri täällä nukkelassa ja Tuomenoksan talossa.
Mummo vähän pyyteli jottei ihan joka päivä tultaisi esille.
Sovittiin, että aina silloin kun hyvältä tuntuu ja sopivan usein.

Tervetuloa joulunaikaan ja ja kommenteissa saa esittää
pieniä toiveita mummun tarinoihin.
Hauskaa pikkujoulua toiv. Sirkkis

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Syökää kalaa se on hyvää


Hei, pieni kokeiluateria joka osoittautui herkulliseksi.
Ostin joitakin aikoja sitten tonnikalapurkkeja ja
päätin pitkästäaikaan tehdä tonnikalasalaattia.
Yök' se ei ollutkaan hyvää joten kaksi purkkia jäi kaappiin ja
minulla mietintämyssy päähän mitähän niistä tekisin.
Aikoinaan tein mm. spagettikasiketta , nyt ei se houkutellut laisinkaan.

Tein tonnikala pihviä uunissa.

2 prk tonnikalaa valutettuna
1 dl tummaa soijarouhetta liotettuna 
Reilun tunnin kuluttua nakkasin ne isoon kulhoon ja lisäilin ,
2 voissa kuullotettua sipulisilppua
kalamaustetta, suolaa, pippuria ja tilliä
1dl juustoraastetta ja chiliä vähän
kermaa 1 dl ja 3 kananmunaa.
Voimallisen sekoituksen jälkeen kaadoin massan uunipellille.
Päälle ripottelin auringonkukansiemeniä ja pikkuisen juustoraastetta

Paistoin uunin keskitasolla 30 min 200 astetta.
Voi tuli niin ihania joten teen varmasti toistenkin.
Lisäkkeeksi tein,
Maa-artisokka-juures muhennoksen
hapankaalia ja punajuuri kuutioita paistettuna sipulin kera.

Katoin jouluruokakalustolla pöydän ja nautimme hyvästä ruuasta.

Kiitos käynnistänne jälleen ja ihania kommenteja luen innolla.
Uudet lukijat tervetulleeksi toivotan ja viihtykää.
4 yötä ja joulukuu alkaa, punanutut nukkelan nurkilla sipsuttaa.



torstai 21. marraskuuta 2013

Pariisin 'kyyhkyläiset'.


Tarina jatkuu suomalaisesta Liisasta josta Pariisissa tuli Lilien.
Lilienin vapaa-aika oli vähäistä koska illat ja yöt olivat työaikaa.
Kun revy' aamuyöstä loppui oli kiireesti mentävä kotiin nukkumaan.
Unelma sulhon löytäminen oli siksi vaikeaa kun tapasi vain työkavereitaan.

Eräänä päivänä tuli teatteriin uusi lavastaja-valokuvaaja,
ranskailainen charmöri Jean-Paul.
Nuken tekijä on taiteilija Soile Toura ja minulle tilaustyönä tehty.

Lilien ei ollut koskaan tavannut noin ihanaa ranskalaista miestä.
Samoin Jean-Paul ihantui pian suloiseen Lilieniin.
Niinpä heidän välille kehkeytyi pieni romanssin alku.
Pian kaikki työyhteisössä huomasivat jotta heistä on tullut pari.


Työt jatkui revy'-teatterissa edelleenkin ja nuoret alkoivat
viettää vapaa aikaa yhdessä, joten nukkumisen aika väheni.
Lilien oli kuin uusi ihminen ja naurustakin tuli helisevän ilakoivaa.
Näin pääsi Lilien  tapaamaan uusia ihmisiä ja kokemaan oikeaa 
pariisilaista elämää ja sen kaupungin kauneudesta nauttimaan.
Tietysti rakastunein silmin.


Jean-Paul kosi ja he menivät kihloihin ja Lilien muutti sulhonsa luo..
Sivutyönään Jean-Paul teki valokuvausta eri aikakausilehtiin.
Lilienistäkin tuli pieni kuvaajan malli muutamissa kuvauksissa.
Molemmat tarkasti säästivät rahansa jotta voisivat hankkia isomman kodin.
Häitä suunniteltiin ja häämatkaksi Suomeen sukulaisia tapaamaan.

Näin tarina kulkee ja joskus lisääkin.
Meillä on ollut vilahtavia punanuttuisia tonttuja jotka odottelevat
koskahan nukkelan joulun tarina alkaa.
Adventtina ensimmäinen luukku ja siitä eteenpäin.
Tänä vuonna luukut eivat avaudu jokapäivä,
valitettavasti se on liian työlästä minulle.
Säännöllisen epäsäännollisesti kerron uuden jouluisen tarinan osia.

Kiitos käynnistänne ja kommenteista, tapaamisiin ♥

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kaunista päivää


Kuvassa ovat Bebe-4 ja Drean baby pieni vanhoissa rottinkivaunuissaan.
Vauva sai nukkenäyttelyn aikaan nimekseen Harri, taidekeskuksen mukaan.
Nukkeja alan laittamaan piiloon ,kun esille tulee jouluiset asetelmat.
Jouluntarina alkaa joulukuun alussa ja se vie taas tilaa.

Nyt kun olen toipumassa siitä kaameasta flussapiikista ja jaksan olla ylhäällä.
Viime torstaina otin koska lääkärit sanoivat ,että minun pitää se piikki ottaa.
Tilanne oli kuin se mukaan annettu paperi jossa luetellaan oireita joita saattaa tulla.
Minun tuurilla tuli kaikki ne oireet.
Joka päiva tuli vain kamalampi olo ja liikkuminen kävi vaikeammaksi.
Sitten kaaduin sängynpohjalle horkkaisena ja selkä aivan jumissa.
Minussa ei ollut paikkaa johon ei olisi koskenut ja kun mahakin meni sekaisin.

Tämän kokemukseni jälkeen päätin, saa tulla mitä flunssia tahansa yhtään piikkiä en ota.
Koska pistoksen antajalle kerroin edellisestä kerrasta, tuumasi vain sattumaa.
Voiko olla kaksi kertaa kohdallani vain sattuma, se siitä hengissä ollaan.


Mitään töitäni en ole tehnyt joten kaikki on keskeneräisiä.
Laitan silmäniloksi tämän maljakon kauan sitten maalaamani.
Siinä pidän silkkikukkia aina, yläosa on rikkoontunut sen kaaduttua.
Silti olen sen säilyttänyt jo 'muinaismuistona'.


Juhlapäivään sopii kaunis kahvikuppi , muki on liian arkinen.
Kyllä noita kahvikuppeja on , mutta kun me nykyihmiset oomme mukikansaa.
Lahjoitan minun joulukahvikaluston sukulaiselleni joiden luona niitä käytetään.
Itselleni olen maalaillut vain mukeja monenlaisin koristein.

Nukke on vanha jonka ostin torsona , maalasin sen ja tein Fimosta käsivarret.
Alosaan tein rautalankakehikon johon torso kiinni ja mekko ympärille.

Joskus tuntuu ,että elo on kuin näkkileipää ,kovaa muttei hyvää.
Olen ilonen kun jaksan olla taas ylhäällä ja olo on kohtuullinen.

Aurinkoinen päivä piristää kun tuli ihan poutaista ja tuuleton sää. 
Näistä on nautittava koska enemmän on kuitenki noita sateen pieksemiä.

Uudet lukija toivotan tervetulleiksi.
Kiitos kaikille käynnitänne ja kommenteista.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivää


Vuodet ovat vierineet ja tänään on hyvä isää muistella.
Isäni kuolemasta on jo kolmekymmentä vuotta.
Minun ainoat hyvät muistot ovat kun olin alle kymmenvuotias.
Silloin vanhempani erosivat ja me lapset jäimme äidille.

Isäni oli suuri mies painoi yli satakiloa ja 190 cm pitkä.
Hänellä oli vaaleat kauniit luonnonkiharat hiukset.
Hän työskenteli Värtsilän tehtaalla ja oli myöhemmin huonekaluveistäjä.
Sairaudet joita oli paljon vei työkyvyn ja
 hän asui loppuelämänsä sairaalassa ja palvelukodissa.

Hän oli kait normimies kun tykkäsi jalkapallosta ja jääpallosta.
Siihen aikaan ei vielä ollut jääkiekko tullut suosioonsa.
Meitä lapsia hän vei eri pelejä katsomaan ja me tytöt ei oikein tykätty.
Veljestäni tuli urheiluhullu, ja se taitaa vieläkin olla elämänsä ykkösasia.

Vanhempieni eron jälkeen pidin isääni yhteyttä aina hänen kuolemaansa asti.
Sillä lailla oli minullakin isä ja olinhan minä oikein isäntyttö.



Hän on minun ukko-kultani isä ja minun appeni.
Häntä en ole tavannut koska kuoli ja n.50 vuotta sitten.
Koti olisi isää tarvinnut vielä kauan kun jäi yhdeksän lasta äidin hoitoon.
Ukko-kultani oli vanhin ja vain viisitoista vuotias poika.

Tuo appeni on tullut tutuksi kaikista niista tarinoista ja muisteloista,
joita minulle on kerrottu hänestä.
Kauniisti ukko-kultani häntä muistaa ja olihan hän esikoinen.
Isä otti poikansa jo hyvin nuorena mukaansa työmaalleen.
Minua aikoinaan kauhistutti kun kerrottiin kuinka poika pantiin reppuun ja
 käveltiin metsätyömaalle puron varteen.
Siellä oli nuotio jonka viereen poika jäi päiväksi odottelemaan isäänsä.

Vanhoja muistellessa aina ihmettelen onko jo niin kauanaikaa kulunut.
Minusta on hyvä muistella omaisiani jotka ovat kuolleena.
Siten saan kuin pitää heidät lähelläni ja menetys ei olo pahaksi.

Toivotan teille oikein mukavaa isänpäivää.
Kiitos käynnistänne ja kommenteista.
Flunssapiikin otin ja jotta ei tulisi 'lenssua'.
Hyvää vointia ja pysykää terveinä ystävät ♥



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kahvimukin kanssa


Taas on aika vierähtänyt ja minulla noita tekemisiä riittää.
Vaikka olen vähentänyt harrastuksia niin silti viikot menee vauhdilla.
Onneksi tämän viikonlopun saimme viettää kotosalla ominoloin.

Olen neulonut huiviani muutaman kerroksen päivittäin.
Nukkenvaatteitakin olen vähän ommellut ja niissä on taas mietintä menossa.
Eilen tein posliinimaalien valinta ja tänään sain ne valmiiksi sekoitettua.
Sen jälkeen olen koko päivän maalannut töitäni polttoon.
Yht' äkkiä huomasin , että vain viisi polttokertaa ja joulu on ovella.
Minä maalaan vain muutamia puuttuvia esineitä itselleni.
Jouluksi meille maalaan koukussa riippuvaa ison tuikkulyhdyn..

Käyttöesineet tarvitsevat monta maali ja polttokertaa,
vain siten saadaan kulutusta kestävä pinta.
Kuvan kahvimukin maalasin jo keväällä ajatuksena oli tehdä lisää.
Kummasti ei tuo ollutkaan mieleinen ja luovuin siitä.
Tuosta Toplife mallistosta pidän paljon.
Sen vuoksi maalaan sarjan muista esineistä käyttöön.

Tänä vuonna olen tykästynyt enempi piirrettyihin kuvioihin.
Esine on kauniin muotoinen niin yksinkertainen kuvio on hyvä.
Onhan sekin vaihtelua kaikkien koristeluiden jälkeen.
Huomenna jatkuu maalaus urakka , että saan kaikki polttoon.

Posliininukke joka istuu mukini kaverina on minun entistämä.
Antiikki messuita olen noita ostanut, mutta tuon jo tein 90-luvulla.

Kiitos kun olette käyneet ja kiitos ihanista kommenteista.
 Mukavaa kun käviöitä on ja mielenkiinto riittää.
Marraskuu on sellainen harmaa sateinen murehistenkuu.
Silti toivotan kaikille iloista marrasta ja mukavaa joulun valmistelua.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Nukke-prinsessa


Hän on prinsessa Juliana  ja tein hänet jo kevään kurssilla.
Vartalo on puukomposiitti ja pää posliinia ja pituutta n. 27cm.
Aika nopeasti tein alusasut ja sitten jäi odottamaan muita vaatteitaan.
Halusin tuon rusetin väriset vaatteet ja kangasta sopivaa ei oikein löytynyt.
Sain lahjaksi ihania raakasilkki paloja ja värinkin oli juuri oikea.
Jälleen pienen nukenvaatteet olivat hankalia tehdä.
Tuota kaulustakin tein tosi kauan ja monesti purkasin,
liian vaikeeta minulle mutta nyt  on valmis.
Nukkesta tykkään on sellainen suomalaisen oloinen totinen tyttö.


Otin vertailun vuoksi kuvan erikokoisista nukeista.
Elisa on minun ensimmäinen posliininukke ja 42 cm pitkä.
Hänellä on myös puukomposiitti vartalo.
Elisa-nuken asu on niitä minun ensimmäisiä ompeluksiani.
En muuta sitä koska on kiva katsoa kuinka kehitys on kulkenut.
Olen iloinen kuinka paljon olen oppinut ompelemaan.

Nukenteon aloitin kun menin kurssille Ähtäriin syksyllä v. 2003
Sitä ennen en ole ommellut kuin joitain suoria saumoja,
kuten verhoja ym kodin tekstiilejä ja nekin äitini avustuksella.
Kouluaikana en oppinut juurikaan käsitöitä,
 opettajat eivät ymmärtäneet minun kaksikätisyyttä laisinkaan.
Siksi vein työt kotiin ja äitini teki ne valmiiksi.
Vielä kampaaja koulussa oli tuo kaksikätisyys ongelmana.
Silloinkin vain pakotettiin samaan kaavaan muiden kanssa,
eli valitse kumpikäsi ja vain sitä käytät.
Onneksi opin oikea kätisyyttä hallitsemaan ja vasen on minulle etu.

Kiitos jälleen kun olette käyneet ja kirjoittaneet kommenteja.
Kiitos myös sposti yhteyden otosta.
Tervetuloa uusi lukijani ♥
Kaunista pyhäpäivää ja aurinko hellii tänään meitä.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Taidenäyttelyssä


Kuortaneen kirjastossa on taas hyvä taidenäyttely 31.10 asti
Erkki Pellikka on Lapualta.
Ukko-kullan entinen työkaveri, joten pakko menna uteliaana katsomaan.
Eikä ollut pettymys, kyseessä on öljyvärein tehtyjä valutustöitä.
Läheltä katsoen havaitsin myös hyvää palettiveitsi otetta.
Tämä ylempi oli minun suosikki, olen kait hiukkasen romanttinen.
Hyvin valittu kehys sai värit hehkumaan.


Tästä pidin siinä on saatu kaunis stuktuuri pinta aikaan.
Siinäkin värien loisto ilahdutti mieltäni.


Kun työstetään valuttaen värejä pohjan pinnalla,
ei voi aivan tarkkaan tietää mitä saa syntymään .
Tietysti taiteilijan kokemus antaa työhön varmuutta aina.
Sanoisin hyvin vaikeeta hallittavuutta ja oikein pohjaa käännellen,
tulos olisi minulle kuin arpajaisvoitto.
Samoin siveltimen vedot antavat erilaisia muotoja sekä valumia.

Moni posliininmaalaaja tietää millaista on lysterien valutus.
Sekin oli joskus kaunista mutta monesti ihan tylsää.
Näitä tauluja katsellessa iski tunne jotta tuota voisin kokeilla.
En tiedä kuinka saisin mahdollisimman kevyen tuloksen,
posliinilaatalle valuttaen jauhevärejä .
Kumminki on kokeiltava olisi jokin uusijuttu sekin.

Kiitos käynnistänne ja kommenteista ja niitä on mukava lukea.
Toivotan mukavaa viikkoa kaikille, tapaamisiin.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Maisema muuttui.


Kaunis ruska koko koreudessaan väistyi ja saimme ensilumen.
Aamulla oli vähän hämärän harmaa maisema, kyllä se kirkastuu varmaan.
Oli hauskaa katsella kun suuret kuin jalkarättilumet satoi maahan eilen.
Kyllä tuo peltomaisema on kauniimpi vähässä lumessa kuin rapaisena.
Kauniin kesän ja värikkään syksyn saimme nauttia varmaa jokainen.
Lapissa oli pakasta aamulla 18 astetta varhain ,meillä vain aste.
En minä niin pakkasista tykkää vaan lumesta kyllä.
Maisema muuttuu lumisena jotenkin puhtaan pehmoiseksi.

Täällä etelä-pohjanmaalla on ollut syksy jotenki pelottava.
Karhu kävi tuolla kuntopolulla miehen päällä .pahoin seurauksin.
Sudet ovat nyt tappaneet vasikoita, lampaita, vuohia ja koiria.
Ilves eilen kissan tappoi ja kaikki nämä ovat tapahtuneet asutuksen keskellä.
Onneksi ei meidän liki vaan n. 10 km päässä , mutta kumminki.
 Tuomme metsäiselle kuntopolulle ei mieli tee, minua jotenkin pelottaa.
Varmaan johtuu kun on asunut Helsingissä koko elonsa
ja vasta nyt olemme 15 vuotta eletty maalla.
Siksi nuo petoasiat tuntuu todella pahalta.
Kyllä maalla on muuten ihanaa, saa olla rauhassa ja eikä ruuhkia ole.


Jalkapohjista minä aina palelen ja siksi pitää olla lämpöiset tossut.
Nämä on miesten saapas syylingit ja monelle tuttuja armeja ajastaan.
Keskisellä sain tälläiset vitosella tosin pienin koko 42.
Hiukan isot mutta meinaan kastella kuumassa vedessä jotta supistuvat.
Nämä on villahuopaa ja minä vähen niitä tuunasin.
Varsia leikkasin lyhyemmäksi ja virkattu pitsi somisteeksi.
Sisälle villainen pohjallinen ja kyllä ovat lämpöiset kuin halaus.

Nukkeja alkaa kohta saada kuvauskuntoon ja laitan esille piankin.
Kiitos käynnistänne ja kommenteista joita on kiva lukea.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja vaatteita lämpämittarin mukaan.
Pysykää terveinä ♥

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Maisema on kuin kullattu


Rauhallista kaunista syyspäivää.
En ole enään opettajana mutta maalaan puuttuvia osia minun astioihin.
Omaksi ilokseni maalailen myös muutakin.
Tämä on syksyn ensimmäinen valmis työ.
Tämä ei ole ikoni vaan posliinille maalattu omapiirros madonna.
Kehystetty kirppikseltä löydettyyn kehykseen.
Pohjan alimmainen kangas on siniharmaa ja päällä antiikki pitsi.
Tämä menee lahjaksi ystävälleni.


Meidän pihpiirimme koivut ovat kuin kultaisia lehtiä täynnä.
Antavat maisemaan kauniin aurinkoisen olon.


Kadun varren lehmukset ovat vasta osittain kellastuneet.
Tänä vuonna ruska on ollut uskomattonan kaunis ja kestänyt kauan.
Äsken katselin pihalle kun tuuli puista alkaa lehtiä ravistelemaan.
Aivan kuin lehtikeijuja koko taivas täynnä.
Aurinko vielä lisää näkymän kauneutta ja kirkkautta.

Minulle opetettiin lapsena jotta 'Tapio' pui kolme kertaa
ja sitten alkaa pikkuhiljalleen elomme kohti talvea kulkemaan.
Meillä ei ole vielä Tapio käynyt, joten vielä aikaa talveen on.
Muualla on jo Tapion myrskyt riehuneen hirveellä voimalla.
Kainuussakin on jopa sähkökatkoja myrsky aiheuttanut.

Näillä sanoilla ja kuvilla toivotan mukavaa viikkoa sinulle.
Kiitos kommenteista ja käynnistänne täällä.
Terkuin Sirkkis



Mukavaa kevättä ystävät.

Heippa pitkästä aikaan , en ole saanut mitään erityistä aikaseksi ja tuntui jottei löydy kirjoitettavaa. Nyt tulin toivottamaan Hyvää...