keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Tonttunäyttelyssä.


Olimme joulumyjäisissä ja samalla katsoimme tonttunäyttelyn.
Tontut ovat Sirkka Muurelan tekemiä.
Käsityöntekijä ( opettaja) ei ole muutatietoa hänestä.
Olen aiemmin vain kuullut hänen tehneen myös nukkeja. 
Tosin minulla ei ole ollut koskaan tilaisuutta nähdä niitä.

Tonttutauluista vanhimmat ovat vuosikymmenien takaa.
Paksulle kartongille tehtyjä, kooltaan n. 40* 50 cm.
Materiaalina oli 'kaikkea ' mahdollista.
Hiuksina jouhia ja pellävaa ,joidenki vain maalattu.
Vaatteissa oli käytetty kankaita, huopaa ja nahkaa. 
Koristeina vaatteissa jopa pieniä pitsiluvioita.


Tonttujen taustat oli maalattu ja päälle käytetty erilaisia pintakoristeita.
Ainakin monessa oli oljista tehty hauskoja taustoja.
Kaikki tonttuset olivat saaneet myös nimen.
Kuvien kolmiulotteisuus teki niistä tosi hauskat.

Näin joulun aikaan on tarjolla aina mukavia näyttelyitä.
Minusta on ihana katsella mitä ihanuuksia toiset ovat tehneet.
Samoin myyjäisissä näkyy upeita kädentaidon tuotteita.
Joulumyyjäiset ovat mielestäni osa jouluun valmistautumista.

Toivotan teille mukavaa loppuviikkoa .
Älä toimi ylikierroksin, tee vain sitä mikä mielestäsi riittää.
Mieti tuleeko sinulle kotiin 'tupatarkastus' ?
Jos tulee niin itse olet sen järjestänyt niin.
Joulu on vain vähän ulkoisia hössäilyjä.
Sydämessä täytyy tuntua hyvältä ja mieli valoisalta.

Pysähdy aina hetkeksi ja mieti myös itseäsi.
Miten sinä jaksat ?
Lämmöllä sinua ajattelen :)

perjantai 25. marraskuuta 2011

Joulua odotellessa


Syksyn aherrukset ovat jo valmiina ja odottelevat näyttelyyn pääsyä.
Tässä pieniä asioita , kuin mausteiksi pikku jouluun.
Näyttely koostuu posliineista joita olen maalannut vuosien aikana.
Toiseen vitriiniin laitan jouluisen nukkemaailman.
Näyttelyn toivon olevan lapsille mieleinen katsottava.


Jälleen pitkästä aikaan ruokaa.
Tämä on sellainen helppo valmistaa, miehetkin osaa.
Sen hyvä puoli on siinä kun kaikki aineet vuokaan ja antaa uunin paistaa.

Kaikki kasvikset raakoina ja samankokoisina lohkoina.
4 punajuurta, 3 porkkanaa ja pala selleriä.
1 iso sipuli ja valkosipulia maun mukaan.
Mausteeksi rosmarinia, provenssenmaustetta, pippuri ja suola.
Laitetaan vuokaan kerroksittain ja mausteita väliin.
Kasvisten päälle oliiviöljyä pisaroina.
Vuuan reunaan nyt laitoin 6 puikula perunaa.
Keskelle 4 palaa lohta kohmeisia ja vähän suolaa.
(Vaihtoehdoksi käy broileri ja liha myös )
Päälle tulee kuorrutus :
pieni pussi juustoraastetta ja 2 kananmunaa
 sekoita keskenään ja lusikoi päälle.
Uuni 220 astetta noin 50 min.

Tämä on sellainen vuoka jonka voi tehdä mitä erilaisin kasviksin.
Käytämme niitä mikä tuntuisi mieleiseltä kulloinki.
Harvoin perunaa mutta pataattia tai naurista useinki. 
Lanttu myös on hyvää vuassa.
Tämä on tuon ukko-kullan urakkaa.
Raakojen juuresten pieniminen on työlästä ja tarvii voimaa.

Kun hosutte niiden joulusiivojenne ym askareiden kera,
niin vuokaa uuniin ja se tulee kuin itsekseen.
Eikun syömään ja hyvää ruokahalua.

Mukavaa adventti viikonloppua ja pikku joulua kaikille.
Otetaan rauhallisesti, ettei ajatukset karkaa ja mieli säry.


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tilkkutäkki näyttelyssä


Olimme pienellä vierailulla Jyväskylässä.
Pakko oli päästä katsomaan Käsityömuseon tilkkutäkki näyttelyä.
Olen aina ihaillut heitä joilla riittää taitoa ja kärsivällisyyttä,
näiden suurien tilkkutöiden tekemiseen.

Itse tilkkutyö on jo hyvin vanha perinteinen käsityö.
Useimmille meistä ovat tuttuja juuri näistä täkeistään.
Niiden värien loisto ja monenkirjavuus on tosi kaunista.
Mieleeni tulee räsymatot joita kudotaan uskomattomissa värien kirjossa.
Ihanaa, että molemmat perinteiset käsityöt ovat säilyneet edelleenki.
Kuvan täkki on Ähtäväläisen tekijän taidokas työ v. 1890
Hirsimökki- tilkkutyömalli.


Kuvan täkki on Karin Rosendahlin kokoelmista
Täkki on myös hirsimökkitekniikalla toteutettu.
Erikoista siinä on, että kaikki kankaat ovat yksivärisiä.
Täkki on hyvin heleän valoisa.


Kuva on Maalahtelaisesta täkistä ja hirsimökkitekniikka.
Täkki on selkeästi suurempi muihin verraten.
Sen kerrotaan olleen tuon kuvioinnin kannalta hyvä koko.

Kaikissa täkeissä oli kauniita kankaita ja osa sellaisia satiinin kiiltoisia.
Vaikka oli kyseessä vanhoja tekstiilejä ,
Olivat hyväkuntoisia ja varsinaisia suuria rikkinäisyyksiä ei ollut.
Jos sinua kiinnostaa on näyttely ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Ihailen suuresti noita täkkejä ja kelpais minullekki.
Koska minulla on paljon tikkutyön ystäviä,
 niin laitan pienistä töistä kuvia toiseen blogiini.

Toivottelen kaunista päivää kaikille.

torstai 10. marraskuuta 2011

Isänpäivää


Ensi sunnuntaina vietämme isänpäivää.
Kuvassa on isäni  n.26 vuotias, vanhempieni vihkikuva otoksesta.
Minä olen niin sanottu avioeroperheen tyttö.
Lievää katkeruutta koin, koska meillä ei ollut kokonainen koti.
Siksi vieläkin inhoan vanhempia jotka eroavat ja lapsesta tulee pelinappula.
Jokainen lapsi rakastaa molempia vanhempia solidaarisesti aina.
Lapsi ei valikoi vaan molemmat vanhemmat ovat samanarvoisia.
Isäni kuoli jo vuonna 1981

Isäni oli hyvin sairas , sairauksien lukumäärä oli toistakymmentä.
Jo hyvin nuorena hän jäi sairaseläkkeelle .
En oikein muista aikoja jolloin hän olisi ollut tervemies. 
Avioerosta huolimatta olin meistä sisaruksista ainoa joka pidin yhteyttä isään.
Vieläkin on hyvämieli kun minullakin oli oma isä.
Onnellisena koen myös sen kun ukko-kultanikin tapasi hänet.
Minä olin isäntyttö ja vaikka sainkin isäpuolen 15 vuotiaana.
En koskaan sopeutunut uuteen tilanteeseen
Hyväksyin hänet vain äitini vuoksi ja heidän liitto oli onnellinen.


Tämä kuva on minun apestani .
Häntä en ole koskaan tavannut, kuoli jo v.  1961
Hän oli elämänsä parhaat vuodet rintamalla.
 Saamansa sotavamman vuoksi sairasteli sodan jälkeenki.
Elämäntyönsä hän teki maatalouden piirissä.
 Töitä oli enemmän kuin voimia perheensä elättämiseen.
Kerran sattui pahasti aivoverenvuoto vei miehen.
Muutaman päivän eli sairaalassa ja kuolo vei.

Silloin siirtyi isän työt esikoispojalle joka oli 15 vuotias.
Kyllä kysyi voimia ja tahtoa selvitä isän saappaissa.
Aikansa hän jaksoi, vaan mieli halasi muihin töihin.
Enonsa kehoituksesta hän lähti pitkälle työuralle muualle.
Ukko-kultani ja minun tiemme kohtasivat 70-luvun alussa.

Meille joiden isistä on aika jättänyt on muistelemisen paikka.
Isänpäivän sunnuntai sopii siihen loistavasti.
Jokaiselle meille ovat vanhempamme tärkeitä ja rakkaita.
Siksi on tärkeää muistaa heitä aina jo elonaikana.
Turhaa sellaiset pyhäinjäännösten palvominen on.
Minulla on hyvämieli ja omatunto, koskaan en hylännyt 
isääni kun hän eli.
Joka päivä voin muistella isää , siinä missä olen.

Hyvää isienpäivää rakkaudella :)



lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivän hiljaisuutta


Rauhallinen hiljaisuus on vielä lähitienoilla.
Ihmiset ovat kodeissaan eivätkä ajele ympäri maisemaa.
Tuntuu hyvältä kun joskus on rauhallista ja myös levollista.
Tämän päivän ihmiset tuntuu kuin eivät osaisi olla paikoillaan.
Aina ja joka hetki pitää olla jotain tekemistä ja osallistumista.
Tietysti sen ymmärrän kun on kysymyksessä nuori ihminen.
Vaan useimmin heidänki tekemiset tapahtuu silloin kun pitäis jo nukkua.
 Ei siis ihme kun päivällä on normaali työaika haukotellaan.
Sehän kertoo vain liian lyhyestä yöunesta.
Nuoruus nukuttaa aamuin vaan illalla on meno kova.
Älä ajattele, että jotenki olen näreissäni tuosta asiasta.
En ole.
Vaan kun kuuntelen ja luen mitä vanhemmat, työnantajat ja opettajat kertoo.
Siis kaikille noille lintsaamisille ja vastuunpakoilulle on syy.
Pitäis oppia elämään niin, että muistais nukkua riittävästi.

Ei tuo haukotus ongelma ole yksin nuorten tapa.
Torstaina kaupassakin kassa haukotteli niin ,että meinas suu haleta.
Siinä oli kysymyksessä aikuinen ihminen jonka väsymys näkyi.

Tuosta tuli mieleeni myös tapakäytös.
Kun haukottelee julkisella paikalla niin käsi suun eteen.
Inhottavaa katsella ammottavaa suuta edessään.
 Hei nyt mä taidan purnata ja joku ajattele , se on nipo.
Ehkä vähän, mutta sehän on saamani kasvatus lapsuudestani.



Ukko-kulta kävi ottamassa nuo kuvat äsken pihastamme.
Pyhäinpäivä on ja maisema syksyisen kukkaisa vielä.
Muistan aina pyhäin- pyryt, vaan missä viipyvät.
Entisaikaan lähdimme vielä ennen talvea kerran mökille.
Pyry yleensä hankaloitti kotimatkaamme.
Säätiedot ei lupaa talvea ja siis tämä harmaa jatkuu....

Eilen torilla oli vanhempi mies joka kertoi olleensa lapissa hiihtämässä.
Joka päivä viikon aikana 70 km oli hiihtänyt.
Oli muuten kovakuntoinen paappa.
Lunta oli ja hyviä latuja ja kuulemma loistavat ensi hiihtokelit.
Hän odotteli lumia tänne kotikulmillekki, saas nähdä koska saa.

Tänään muistelen kaikkia niitä poisnukkeneita rakkaitani.
Ihana kun on muistot jotka mieltäni lämmittää.

Mukavaa pyhäinpäivää ja viikonloppua kaikille.
HYMYILLÄÄN :D

Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...