lauantai 27. elokuuta 2011

Virkistävää taidetta


Lähdimme tuon ukko-kullan kanssa tuonne Kuortaneelle taidenäyttelyyn.
Siellä oli taiteilija Elina Förstin maalauksia esillä.
Hänen töihin olen jo aiemminki tutustunut joten tuttuja kuvia oli tarjolla.
Tuo maalaus "Keltainen taivas" oli minun silmissä tosi ihana.
Rakastan noita latoja kun hänen värit saa niihin hehkua.
Mielestäni Elina Försti on hyvä värien käyttäjä ja rohkea.
Samoin nuo "raktorin munat" ovat kuin iloisia palloja pelloilla. 


Kun muutama vuosi sitten katselin noita Förstin latoja ne olivat erilaisia.
Niissä oli tuulen tuiverrusta ja päälle kaatuva olemus, raatomainen.
Nyt ladoista oli tullut maisemaan kuuluvia ja muistoja herättäviä.
Silmäniloja ja hyvänmielen antavia.
Nyt nuo ladot ovat houkuttelevia peltojen koristeita.
Sopivia mielialan nostajia oikeaa väriterapiaa.


Yhteisnäyttelyn toinen taiteilija oli kuvanveistäjä Tiina Laasonen.
Taidokasta puuntyöstämistä. Mielikuvia antavia.
Tämä "tuoli ja viltti" on haapaa ja tervaleppää.
Hyvin on toteutus toiminut se on aivan nimensä mukainen.
Hauskasti uudenlaista taidetta ja ei pahaa vaan katsottavaa.


Tässä tuo hauska "palikka maisema" jotenki sai hymyn huulille.
Monenlaisia puumateriaaleja on töissä käytetty joten väriäkin on.
Tuommoinen taidokas puuleikkaus sopisi hyvin tämän päivän sisustukseen.
Se ei rajoita ajatuksia vaan avaa ajatusten mielikuvia.
Mahtavia mahdollisuuksia on Tiina Laasosen veistoksissa.
Tämän päivän nykytaidetta, uutta näkemystä esille tuovaa.

Tämmöisiä kuvia katselimme ja hyvillä mielin kuljimme.
Kiitos kun olette käyneet ja joitakin viestejä olen saanut.
Sää on kuin intiaanikesä , uskomatonta hellettä riitti tänään.
Mukavaa elokuun loppua kaikille.



maanantai 22. elokuuta 2011

Kierrättäen ristipistotöitä

Olimme Seinäjoen taidehallissa katsomassa "Trained Monkey" näyttelyä.
Taiteilija Teemu Saukkonen töillään kertoili eritavalla asioita.
Tämä on  jälleen yksitapa  käyttää kierrättäen maalauksissa tekstiiliä.
Näissä töissä oli esillä vanhan-ajan ristipistotyöt.


Yllä olevasta teoksesta lähikuva jossa selkeästi näkyy ristipistotyö ,
jossa aiheena satu Puna-hilkasta.
Maalaus on jo vuodelta 2005, mutta toimii kokonaisuudessa hyvin. 
Jälleen katselin hyvien oivallusten tekoa. Näinkin voi kertoa ajatuksiaa.
Samalla tuo minua kiehtova kierrätys on hyvin esillä.
Mikään ei mene hukkaan kun löytyy tekijä ja idea.
Tänä päivänä vielä pistellään monenlaisia kuvia.
Kuinkahan usein ne päätyy seinälle tai komeroiden hyllylle ?


Tässä saman taiteilijan teos mutta nyt hillitysti väriä.
Ristipistotyö on sellainen rokokoo aiheinen romanttinen kuva.
Tuo aihemaailma oli joskus 60-luvulla aika muodikasta ja olivat yleensä musta-valkoisia.
Ristipistotyö on kauniisti yhdistetty mielestäni ilta hetkeen .
Aurinko on laskeutumassa mutta vielä aavistus siitä valona taivaalla.
Tuo oli oikein minun mieleinen, ah' romantiikkaa.

Esillä oli paljon aika kivoja yhdistelmiä  ja sanoisin hauskojakin osumia.
Näyttely on esillä 13.8-11.9.2011
Seinäjoen taidehalli.
Jos olet kiinnostunut kierrätyksestä ja hauskasta oivaltamisesta 
Poikkea katsomaan on sen verran hauska juttu.

Kiitos kun kävit ja kiitos myös viesteistä. Hyvää viikkoa kaikille.


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Östermyra-päivillä.


Olimme ensi kerran Seinäjoella "Östermyra-päivillä". 
Sää suosi meitä ruhtinaallisesti kun tutustuimme tuohon upeaan miljööseen.
Aivan uskomattoman kaunis kartano ja koko Tärnävän museoalue.
Östermyran kartanolla on kaunis ruusupuutarha ja muutenki koko puistoalue.
Kartano ei ole varsinaisesti museo vaan Seinäjoen kaupungin edustustila.
Nyt päivien aikan sai yleisö tutustua tuohon kartanoon.
Oppaana oli meillä Helena Koivisto ja kiitos kun saimme tietoa kartanosta niin laajasti.
Suosittelen tutustumaan kun kartanon ovet ovat jälleen avoimet "rahvaalle".


Meidän etukäteistiedot olivat hiukkasen huonot mutta onni suosi.
Esittelykierroksen jälkeen alkoi näytelmä " Sata rautaa tulessa".
Siinä kerrotaan historian valossa Östermyran kartanon ajasta,
jolloin sitä hallitsi Gustaf August Wasastjerna.
Käsikirjoitus Tuula Lahdenmäki, ohjaus Kirsti Mäkelä.
Henkilöitä tosi paljon mukana johtuen historiallisesta kerronnasta pitkältä ajalta.
Harrastaja näyttelijät olivat hyvin omaksuneet roolinsa ja herrat suorastaan hurmaavia.
Kuvan daamit, vasen Lilli Törnudd (Ritva Sulkava) oli asessori Törnuddin sisar.
Oikealla rouva Appelgren (Ritva Petäjä) 


Näytelmän kohtauksesta jolloin aika oli kun kartanon omistajaksi oli tullut
konkurssin kautta asessori Törnudd ( Hannu Salo).
Mielenkiintoinen oli kokemuksemme kun historiaa kerrottiin
ajalta n. 1823-1905. Gustaf Wasastjerna hallitsi Östermyran kartanoa,
omaisuus oli tosi mittava ei vain Etelä-pohjanmaalla.
Hänen panoksensa ylsi hyvin laajasti aina Tampereelle asti.
Kohtalo vei konkurssiin ja huutokaupattiin omaisuus.
Kuolo tuli tylysti murhamiehen kädestä.

Yö pimeineen on hälvennyt.
taas valo ilons suopi.
Suo Herra, ett' uus päivä ny.
Myös uuden armon tuopi.

Tuo teksti on Gustaf Wasastjerna'n hautakivessä, joka on Törnävan hautausmaalla.

Näin historiaa kuunneltiin ja uusia asioita opittiin.
Meillä' suomalaisilla on paljon sellaista arvokasta perintöä
joka on jotenki jäänyt pois muistikuvista,  kun asumme kaukana tapahtumien luota.
Näin kirjoittelin ja toivottavasti jotain jäi mieleenki.
Hyvää viikkoa kaikille.


lauantai 13. elokuuta 2011

1700-luvun markkinat

Tänä aanuna varhain lähdimme ajelemaan Isokyröön päin.
Siellä on tänään ja vielä huomenna 1700-luvun markkinat.
Hyvä kun menimme niin aikaisin, ruuhkaa ei vielä ollut. Puolen päivänaikaan jo paljonki kulkijoita.
Oli niin upea kokemus, ei löydy monestakaan kunnasta.
Kaikki oli suunniteltu pikkutarkasti jopa myyjien vaatetus oli vanhanaikaista.
Myyntikojut ei mitään muovikatoksia vaan hyvin kotikutoisia pellavia .
Tavarat joita siellä myytiin oli käsityöntekijöiden ihania tuotoksia. 
Kaikkia mahdollista , vaatteita, kodintekstiilejä ja kaikkea pientä tarpeellista.
Siis kyllä jokainen sieltä jotain löysi.


Siellä järjestettiin yleisölle perinnetapahtumanäytöksiä. Jopa tykillä ampuivat,että meinas 
sydän pysähtyä , sellaiseen pamaukseen.
Paikalla kulki paljon 1700-luvun sotilaspukuisia miehiä.
Naisilla oli pellavaa mekkoina, puseroina ja ihania liinaessuja.
Lapsiakin kulki rohdinpaidoissa ja yksi tyttö istui jalkapuussa.


Kahville menimme välilla museoon. Sieltä muutama kuva muistoksi.
Kamarinpuolella oli nukensänky jossa selvästi Martta-nuken näköinen poika-nukke.


Tuvanpuolella uunin lähellä oli kehto josta nämä söpöset tossut roikku.
Markkinoilta ostimme kotileipurin juustosarvia ja ukko-kulta kekkas pienen karkkitehtaan namimyyjän.
Pitsiä, nyöriä, laamanvilla-unisukkia, kukkaro ja nuken villatakki.
Siinähän sitä oli jo monta asiaa. Olisihan siellä ollut vaikka mitä, mutta juuri minulle sopivaa ei.


Pois lähtiessa poikkesimme katsomaan Isonkyrön vanhaa kirkkoa (1500-luvulta ).
Siellä kirkossa törmäsimme ainoisiin tuttuihin vaikka ihmisiä oli paljon.
Kotimatkalla poikkesimme parille kirpparille ja niistä kerron toisten.
Tuo Isonkyrön tapahtuma saa kyllä sata pistettä ja papukaijamerkin vielä.
Olisi siinä monelle "rysköö" paikkakunnalle oppimista.
Yhtään jonninjoutavaa rihkamanmyyjää ei ollut vaan hyviä suomalaisia
taiteilijoita (keramiikka, lasi), puun, pläkkyrin, seppiä, tosi taidokkaita töitä.
Artesaania oli tekstiilipuolelta, koruntekijöitä ja mummoja joiden käsissä syntyi 
kaikenlaisia töitä niin aikuisille kuin lapsille.
Pieniä kotileipomoita, karkkitehtaita en osaa edes kaikkia luetella.
Laadukasta kotimaista ympärisuomen.
Hatunnosto, kenttäkeittiössä keitettiin oikeaa pohjalaista liha-peruna soppaa.
Hyväksi kehuivat ne jotka söivät. Yhtään pyttipannunkäristäjää onneksi ei ollut.
Tuollainen tapahtuma menisi opintomatkaksi monen kunnan päättäjälle.
Vielä lopuksi isoo kiitos Isonkyrön ihanille järjestäjille.

Kirppareista kerron ensi kerralla, hyvää viikkoa.

lauantai 6. elokuuta 2011

Romutaidetta


Meidän karhunköynnös on tykännyt elämästää. ja kukkinut tosi upeasti.
Sen kukat ovat niin hennon herkät vaaleanpunaiset.
Moni pitää sitä rikkaruohona ja kiusankappaleena.
Ukko-kulta on joka vuosi sitä avittanut, että pääsee hyvin kiipeilemään.
Siitä on silmäniloa kaikille naapureillekki.


Tässä on ihana taideteos tuolta Killinkoskelta.
En tiedä nimeä enkä tekijää.
Yksin seisoi seinustalla ja katseli ohikulkijoita.
Tuo on taas hauska esimerkki , oivaltaminen luo taidetta.
Minusta ovat hauskoja nuo Ite taiteilijat.
Niiden kyky hoksata ja toteuttaa esineitä joista tulee katseen vangitsia.
Ei aina tarvitse olla joku sääntö jonka puitteissa jotain tehdää.
Tärkeintä on katsoa ja havannoida ja rohkeasti toteuttaa.
Ihailen juuri sitä rohkeutta , jota erityisesti romutaiteilijoissa on.

Kaksi viikkoa on näyttelyäni vielä ja sitten tulevat nuket kotiin.
Saas nähdä moniko matkaa muualle.
Sateinen lauantai vaan sekin on vielä kesää.
Kiitos vierailuista  ja mukavaa vikkoa kaikille.

tiistai 2. elokuuta 2011

Taiteilija Eila Pienimäki


Alavuden kirjastossa avattiin Eila Pienimäen taidenäyttely.
Sinne kiiruhdimme heti avajaispäivänä jo ennen avausta.
Taiteilija on meille monelle tuttu laulajatar tuolta 60-70 luvulta alkaen.
Minä muistan hänet laulusta "Luona vanhan veräjän".
Äidilläni oli tapana laulaa sitä joten sanatkin ovat vielä vähän mielessäni.
Näin hänet kerran livenä jossain konsetissa Helsingissä vuosi ehkä 70-luvun alku.
Vuosien aikana hän on myös aina esiintynyt laulajattarena, viime vuosina harvemmin.
Uskomattoman kauniina on taiteilija pysynyt, Vähän katteeks kävi.
Elämässä joillakin on perusta parempi ja tuo säilyvyys siksi hyvää.


Eila Pienimäki on syntyisin Töysästä.
Tuo hänen varhaisimpia maalauksia kuva syntymäkodista, on mielestäni ihana.
Tuollaiset vanhat tuvat ovat niin lämpöisen oloisia katseltavia.
Hän on paljon opiskellut maalausta ja suuren osan Yhdysvalloissa.
Hän asui siellä useita vuosia ja näin toteutti opiskeluaan maalaustaiteen saralla.
Hänen töitään on ollut paljon esillä niin Yhdysvalloissa kuin kotimaassakin.
Erilaisia palkintoja ja muita huomionosoituksia on tullut vuosien aikana.
Hyvin tuottelias maalauksien suhteen hän myös on ollut.
Minä muistan hänen kukkataulunsa ja lähinnä luonnonkukkia ja myös ruusuista.


Oli todella hauska häntä jututtaa ja kuulla hänen elämästä ja maailmastaan.
Hänen kaunis puhetapa ja ääni oli mukavaa kuunneltavaa.
Tauluistaan hän kertoili ja mistä aiheet ja kohteet ovat löytyneet.
Esillä on muutamia Pöllönkuvia. Niiden höyhenien yksityiskohtia oli hauska katsella.
Hyvin olivat lintusien olemus toteutettu.

Ukko-kultakin kertoili kokemustaan taiteilijasta joskus ammoisina vuosina.
Oli ollut katsomassa poikasena JYMYN ottelua Sotkamossa.
Kuinkas sattuikaan vieressä istui hetken aikaan Eila Pienimäki.
Nuorelle ujolle maalispojalle kokemus on ollut ikimuistoinen.
Tapaus oli juhannusjuhlien aikaan ja Pienimäki esiintyi illalla Naapurivaaran juhlassa.
Tuo oli hauska sattumus ja sitä olemme tässä ihmeissämme jutelleet.

Tälläkertaan oli sattumia ja ihania muisteluita.
Sydänlämmin kohtaaminen tuo viehättävän taiteilijan kanssa jää muistoihimme.
Toivotamme hänelle hyvää elämää ja kiitos.

Kiitos sinulle lukijani joka olet vieraillut sivuillani. 
Tavataan taas ja mukavia elokuun kuutamoita , pian ne näkyy yötaivaalla.

Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...