Taidetta ja ajatuksia/studio-sirkkis

Taidetta ja ajatuksia/studio-sirkkis

tiistai 25. tammikuuta 2011

Tuunattu neitonen

Hän on Sofi. Naisellinen gootti jonka tuunasin kirpikseltä löytyneestä Korealaisesta nukesta. Oli varmasti ollut pienen leikeissä koska oli kaikenlaisia tahroja . Niiden puhdistamiseen meni ikuisuus. Onneksi sain hyviä neuvoja ja lopputulos on kohtuu hyvä. Nuken pää, kädet ja jalat ovat keraaminta-posliinia.

Hameen tein keinosilkistä ja yläosa on joku minun vanha kaulus. Purkasin ja leikkelin osan hihoiksi, kankaassa  on kesto pliseeraus. Materiaali on silkkiä. Korsetti on tehty musta-hopea kuminauhasta, sekin kirppari löytö.

Moneen kertaan ja monilla materiaaleilla tein koekappaleita ennen kuin sopivat löytyi.Nuken vartalo on kaunis ja tuo puku antaa sille upean siluetin. Kengät maalasin mustaksi ja housunlahkeisiin pitsiä. Sofi on nyt valmiina. Tuunauksia on kuva tehdä vaan niihin menee yllättävän paljon aikaa.

Kaunis talvi jatkuu ja minä vain sisällä. On monenlaisia juttuja joita pitää tehdä kun edessä häämöttää näyttely. Monenlaista pitäisi saada tehdyksi valmiiksi, koska siellä esillä olevia asioita on paljon. Kyllä ne siitä valmistuu , kun joka päivä jotain teen. Suuri on postikorttien määrä jonka laiton olen aloittanut ja isokasa odottaa kiinnitystä ja tekstitystä. Onneksi tuo ukko-kulta auttelee niin en jäykisty tähän tykkänään. Taulujakin pitäisi kehystää ja uutuus postikorttien kuvaukset on tekemättä. Tuo kaikki on asioita joista kertoilen kun ajankohta on lähempänä. Jännitystä...

Mukavaa talvista auringon paistetta kaikille :D

tiistai 18. tammikuuta 2011

Postikorttipäivä.

Postipoika toi mukavan paketin Siniltä. Sain monta mukavaa korttia noita minun keräilemiä aiheita. Postikorteissa olen niin sanottu aihekeräilijä. Välttämättä ei ole tärkeää kenen tekemästä kortista on kyse. Tietysti olen onnellinen kaikista niistä upeista taiteilijoista joiden tekemiä postikorttikuvia minun korteista löytyy. Tuossa yllä olevassa kuvan korttiaiheista on ensin kampaajakortti ja vasemmalla kun itse hiuksiaan kampaa. Näillä aiheilla aikoinaan aloitin postikortin kerääjän taipaleen. Sitten nuo kaksi peseytymiskorttia ovat ihania ja varsinkin tuo joulupukin kylpy. Toinen on Mary Cassattin nainen peseytyy. Nämä aiheet ovat minun keräilyaiheitteni lemppareita.

Aloittaessani nukkien tekemisen minun postikortti-ystävä lähetti minulle nukkekortin ja kirjoitti, että nyt minun täytyy aloittaa keräämään myös nukkekortteja. Siitähän se lähti ja nyt niitä on jo mukavasti kerääntynyt. Aina kun saan uuden nukkekortin on kuin pieni onnenhippunen olisi poskeani pyyhkäissyt. Hyviä olivat nämä Sinin lähettämät kortit. Vasen yllä on joulukortti sarja joka on ollut iso nippu josta on repäisty postikortti kerralla irti. Muistona on reunoissa kulkevat hakaset. Vieressä on invaliidiliiton hyväntekeväisyys postikortti. Alhaalla vasen on museo miljööstä otettu valokuvakortti, jossa hauskoja nukenvaunuja. Oikealla pahvikortti jossa pikku-neiti nukkuaan hoivailee. Kortin kuva-aihe jostain -50 luvulta.

Näin minun keräilijän mieleni nautti postikortti annoksestaan ja ja sujautan ne mappiin talteen. Aina välillä käyn katselemassa kaikkia ihania postikorttejani ja usein saan vielä muistella keneltä sainkaan minkäkin kortin. Mielestäni me keräilijät olemme onnellisia ihmisiä, kuten keräilijä Kari Rahiala kirjassaan kertoo. Ei ole tärkeää mitä kerää vaan mikä omasta mielestä innostaa ja suo vähän nautintoakin.
Mukaavaa viikkoa kaikille. Muistutan totuus on ,että jokainen kerää jotain. Mieti ja katsele kotonasi mikä olikaan se sinun juttu jota keräät ;o

torstai 13. tammikuuta 2011

Nuutinpäivä

Meille hyvä Tuomas joulun toi ja tänään paha- Nuutti sen pois vie.  Sanotaan Nuutista : Nuutti tulee nuikuttaa vesileili seljässä, äränen ( suuri ) kakku kainalossa. Tänään Nuuti saa haistaa huutia. Se merkitsee, että joulu on silloin loppunut ja alkavat härkäviikot ja tamppileivät.  Tälläisiä olivat vanhankansan loruttelut Nuutinpäivään. Useimmat meistä kumminki jo luopui joulunkoristeista loppiaisena. Joululomat ovat ohi ja koulut alkaneet.

Meillä alkoi myös kansalaisopistot ja aloimme kevään kahdentoista viikon ahkeroinnin. Minun posliininmaalaus ryhmässä oli väki paikalla ja suunniteltiin mitä kevään aikana maalataan. Tosin tämä ensimmäinen päivä meni keskeneräisten loppuun maalaamiseen. Ehkä jo ensiviikosta aloitamme  uusia töitä. Meillä olisi tarkoitus ensimmäisenä työnä, että maalaamme Hortensian-kukkia. Se on sellainen helposti opittava kukka kun sen ensin oivaltaa. Lautasen tai kaakeliin maalaamme ja noin kolmella polttokerralla. Ryhmässä ovat kaikki kokeneita maalaajia joten on mahdollisuus vaatia hiukkasen tasokasta maalausta.

Valokuva jossa pieni tonttunen katsoo sinua on Vanhan- Markin tuote. Vanha- Markki on Ylistarolainen eläinten vanhainkoti. Sen ylläpitäjät ovat viehättävä taiteilija pariskunta. He maalaavat tauluja ja tekevät tälläisiä savitonttuja. Se on keino saada rahaa kokoon ,että eläimille riittää ruokaa ja hyvää hoitoa. Kunnioitukseni heille, on ihanaa kun halutaan vanhoista eläimistä pitää huolta eikä aina heti tapeta.  Ostin itselleni tuon tontun kauan sitten eräillä messuilla. Siitä asti se on istunut hiukkasen nurkalla ja katsonut meitä. Siitä on tullut sellainen kotitonttu, rakkaudella.

Joka päivä on valoisanaika noin kukonaskeleen verran pidempi. Alkamassa on kaunein talvenaika ja ulkoilu varmasti maistuu sullekki .

tiistai 4. tammikuuta 2011

Satunnaisia mitalleja

Meidän huushollissa on erinäisiä mitalleja sekä kolikoita. Ukko-kulta oli aikoinaan aktiivinen urheilija. Joten hänen palkinnoissa on tietysti kauhoja, lusikoita ja lautasia. Erilaisia palkintomitallejakin lojuu laatikoissa. Vain joku on esillä ollut joskus. Nyt kun vuodet ovat kulkeneet eipä ole paljon muisteltu ja katseltu niitä. Ainoa  hopealautanen jota olen käyttänyt koska siinä lukee "Paras ampuja". Monessa mielessä hyvin hauskajuttu. Hopea on niin hankalaa kun pitäisi aina kiillottaa ja siitä minä en tykkää. Siksi kaikki kauniit ruolailuvälineet ovat poissa vakio käytöstä.

Vuodenvaide on sopiva hetki tehdä tupatarkastus. Olenki siksi käynyt tavaroita läpi ja julmasti lahjoittanut pois. Turhat menee roskiin. Ihanaa kun tulee järjestystä ja ennenkaikkea tilaa. Aina siivoillessa laatikoita ja kaappeja törmää johonki jonka olemassa olon on unhoittanut. Esimerkki kuvan mitallit. Aikoinaan sain lahjaksi tuon Erkki Tantun mitallin, en muista miksi. Taisi olla joskus 70-80-luvun vaihteessa.

Vasemmalla oleva mitalli on Helsinki City Maratonilta. Ukko-kulta juoksi sen vuonna 1983. Kovan treenin ja kurinalaisuuden jälkeen hän pääsi tavoitteeseen ja sai kokea maratoonin  rankan juoksun. Hän sai ajaksi hyvän suunnistajan vauhtituloksen. Kokemusta varmasti sitäkin enemmän.

Tuosta maratonista tuli mieleeni tosi hassu juttu. Olimme koko lähisuku koolla vanhempieni kesäpaikalla. Meillä oli hiukkasen matkaa uimarannalle. Veljeni joka myös on urheiluihminen ja tykkäs juosta. Ilmoitti ,että hän ja tuo ukko-kulta juoksevat metsänpoikki rantaan ja me naiset tulemme autolla perässä. Siinä tavaroita laittaessa veljeni tuli puuskuttaen takasi ja sanoi , että tuo minun ukko-kulta lähti kuin hirvi ja hän ei päässyt perään. Se oli ainut kerta kun joku suvusta haastoi metsään juoksemaan. Suunnistaja voi lukea vaikka Aku-Ankkaa ja juosta kovaa metsässä. Maailmanmestari suunnistaja Liisa Veijalainen aikoinaan siten treenasi.

Iso alimmainen muistomitalli on  20 vuotis Kainuun rastiviikkoilta Sotkamosta. Rastiviikkoja aikoinaan kiertelimme vuosittain joka kesä. Ukko-kulta juoksi ja minä olin "huoltajana".
Vertailun vuoksi on kuvassa 10 markan kolikko vuodelta 1995.
Hetki mukavien muistojen parissa on vierähtänyt ja kauniina kaukana siintävät. Tekee mielen maireaksi ja kiva kun muistan. Aina pelko on iso josko en enään muistaisi.
 Jos haluat kysyä jotain mitalleista viesti kommenteihin, kiitos.

Muistorikasta tätä vuotta kaikille  T:   Sirkkis