torstai 10. marraskuuta 2011

Isänpäivää


Ensi sunnuntaina vietämme isänpäivää.
Kuvassa on isäni  n.26 vuotias, vanhempieni vihkikuva otoksesta.
Minä olen niin sanottu avioeroperheen tyttö.
Lievää katkeruutta koin, koska meillä ei ollut kokonainen koti.
Siksi vieläkin inhoan vanhempia jotka eroavat ja lapsesta tulee pelinappula.
Jokainen lapsi rakastaa molempia vanhempia solidaarisesti aina.
Lapsi ei valikoi vaan molemmat vanhemmat ovat samanarvoisia.
Isäni kuoli jo vuonna 1981

Isäni oli hyvin sairas , sairauksien lukumäärä oli toistakymmentä.
Jo hyvin nuorena hän jäi sairaseläkkeelle .
En oikein muista aikoja jolloin hän olisi ollut tervemies. 
Avioerosta huolimatta olin meistä sisaruksista ainoa joka pidin yhteyttä isään.
Vieläkin on hyvämieli kun minullakin oli oma isä.
Onnellisena koen myös sen kun ukko-kultanikin tapasi hänet.
Minä olin isäntyttö ja vaikka sainkin isäpuolen 15 vuotiaana.
En koskaan sopeutunut uuteen tilanteeseen
Hyväksyin hänet vain äitini vuoksi ja heidän liitto oli onnellinen.


Tämä kuva on minun apestani .
Häntä en ole koskaan tavannut, kuoli jo v.  1961
Hän oli elämänsä parhaat vuodet rintamalla.
 Saamansa sotavamman vuoksi sairasteli sodan jälkeenki.
Elämäntyönsä hän teki maatalouden piirissä.
 Töitä oli enemmän kuin voimia perheensä elättämiseen.
Kerran sattui pahasti aivoverenvuoto vei miehen.
Muutaman päivän eli sairaalassa ja kuolo vei.

Silloin siirtyi isän työt esikoispojalle joka oli 15 vuotias.
Kyllä kysyi voimia ja tahtoa selvitä isän saappaissa.
Aikansa hän jaksoi, vaan mieli halasi muihin töihin.
Enonsa kehoituksesta hän lähti pitkälle työuralle muualle.
Ukko-kultani ja minun tiemme kohtasivat 70-luvun alussa.

Meille joiden isistä on aika jättänyt on muistelemisen paikka.
Isänpäivän sunnuntai sopii siihen loistavasti.
Jokaiselle meille ovat vanhempamme tärkeitä ja rakkaita.
Siksi on tärkeää muistaa heitä aina jo elonaikana.
Turhaa sellaiset pyhäinjäännösten palvominen on.
Minulla on hyvämieli ja omatunto, koskaan en hylännyt 
isääni kun hän eli.
Joka päivä voin muistella isää , siinä missä olen.

Hyvää isienpäivää rakkaudella :)



5 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu.
    On mukava huomata, että joku toinenkin ajattelee asioista samoin.
    Jokainen lapsi tosiaankin ansaitsee isän ja äidin.
    Oma isäni kuoli 5v sitten. En osaa olla muuta kuin kiitollinen, että hän sai elää pitkän elämän 87v. ja sai lähteä toivomallaan tavalla eli täydessä ymmärryksessä ja vain nukkua pois. Hänellä oli monenlaista vaivaa, mutta lääkäri sanoi kauniisti, että hänen moottorinsa vain kävi loppuun. Näin minäkin asian ajattelen. Lääkärin sanat lohduttivat ja surun tilalle tuli silloin kiitollisuuden tunne isän pitkästä ja hyvästä elämästä.
    Minun mielestäni myös vanhemmistaan pitää "nauttia" silloin kun he vielä elävät, käydä heidän luonaan, auttaa ilman pyyntöä pienillä teoilla ym.
    Tulipas tästä purkauskommentointi. No, joskus sitäkin tarvitaan.
    Mukavaa viikonlopun odotusta!

    VastaaPoista
  2. Myös isät ovat päivänsä ansainneet, niinkuin äiditkin, vaikka isänpäivä on paljon uudempi tulokas.

    Vieläköhän valitaan vuoden isä, ei ainakaan niin näyttävästi kuin ensimmäiset vuoden isät.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kirjoitus!♥
    Kyllä molemmat vanhemmat ovat lapselle yhtä rakkaita ja yhtä tärkeitä lapsen kehitystäkin ajatellen. Niin surullista huomata nykyajassa lastens elvä isän kaipuu...niin paljon eroja....

    Oma isäni kuoli n. 11 vuotta sitten, appeni n. 4-5 vuotta sitten. Olin surullinen,kun tyttäreni menetti nuorena molemmat pappansa, mutta onneksi hällä on ihana, välittävä isä - joka päivä:)

    Kaunista isänpäivää!♥

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirjoitus ja niin muistorikkaat kuvat!

    VastaaPoista
  5. Kauniit kuvat ja muistelut!
    Yhteys lapsien ja vanhempien välillä pitäisi säilyä eroista huolomatta. Joskus ne ovat välttämättömiä!
    Muistellaan isiämme joka päivä!

    VastaaPoista

Kommentti julkaistaan tarkastamisen jälkeen. Kiitos käynnistä.

Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...