torstai 29. syyskuuta 2011

Ruusulähetys


Ruusulähetys saapui Marleenalta, Arkea, juhlaa ja unelmia.
Kiitos ruusuista. 
Tähän toivottiin viiteen kysymykseen vastausta.
En tiedä ovatko kovin mieleisiä,  yritän.

Lempiruoka on kasvisruoka,
 en ole syönyt lihaa  kuin hankalassa tilanteessä joskus,
kun kieltäytyminen on vaikeaa.

Lempimakeinen on SUKLAA.

Lempi lukeminen on taidetta ja runoutta käsittelevät teokset.

Mielipaikka käsitöiden tekemiseen,
nojatuoli vastapäätä tv'tä.
Silloin voin valita kumpi on mieluisinta.

Lempielokuva, sellaista ylitse muiden ei ole minulle.

En nimeä saajaa koska niin monella sivulla olen ruusut nähnyt.
Sinä joka et ole vielä saanut ruusuja,
ota mukaasi kerro itsestäsi ja anna eteenpäin.

Ruusuntuoksua on vielä vähän ei pakkanen ole vienyt pois.
Punerrus kauniisti maisemassa lisääntyy.
Tulvavedet kuohuen halkoo peltomaisemia.
Hiljaistakin jo on kun niin moni lintunen lähti etelään.
Hauskaa viikonloppua kaikille.



maanantai 26. syyskuuta 2011

Ystävyyden osoitus.


Sain Marleenalta , "Arkea, juhlaa ja unelmia" blogista
tämän suloisen ystävyyden osoituksen.
Kiitos
Ystävyys on minulle ihanaa lämpöä tuovaa onnentunnetta.
Kun elo kulkee ja etäisyydet kasvaa ja askeleeni hidastuu.
Silloin tarvitaan ystäviä.
Kun mieliala on alakulo niin ystävän sanot ovat kuin hiivaa taikinassa.
Se nousee, kohottaa katseen ylös iloiten sinusta.
 Ei ystäviä paljon ole , mutta ne joita on ovat sitäkin arvokkaampia .

Haluan antaa tämän ystävilleni
osoituksena siitä kuinka paljon iloa teistä blogi-ystävistä on minulle.

Konnankoukkuun, Toiskaan, Sisustusta ja sepustusta.
Saat antaa tämän ystävyyden osoituksen eteenpäin 
kenelle vain, mutta kerro keneltä sait.
Vinkkaa saajalle lahjasta.


torstai 22. syyskuuta 2011

Keräilijälle yllätys.


Tämän pussin ostin rompepäiviltä jokin aika sitten.
Se on Pahvinjalostus OY jokin mainostuote. 
Ei ollut myyjälläkään tietoa kuinka vanhasta yrityksestä on kyse.
Pussia en halua rikkoa, koska on aivan alkuperäinen vielä.
Pussissa on pahvinen kuvan kuorma-autosta.
Auton kokoaminen aloitetaan auton edestä,
taivuttamalla pahvinreunoista ja kiinnittämällä korvakkeet ,
lopuksi numerokilvet kiinni.
Siten saa tuollaisen kuvassa olevan auton.

Näin auton myyjällä valmiiksi taiteltuna.
Sen voi samoin purkaa kun kyllästyy.

Minun keräilijä ystäväni saa tuon autopakkauksen.
Hänen keräilynsä ovat pääosin paperiin liittyviä asioita.
Toivottavasti tuo on uusijuttu hänellekin.

Me keräilijät ilahdumme niin monenlaisista asioista ja esineistä.
Jokainen kerää jotain , vaikka moni muuta sanoo.
Roope-Ankkakin keräs rahaa ;) 
Vuosien saatossa olen keräillyt erilaisia asioita.
Sittenku hommasta tulee ylitarjontaa, iskee kyllääntyminen.
Minun mieltymys kun on se, ettei mitään löydy helposti.
Tarvitsen etsimisenilon ja siten keräilemäni asia antaa enemmän.
Tietysti sattuma tuo joskus jonkun aarteenkin eteen.

Tänään kiersin lähi kirppareita ja pari kiiltokuvaa löyty.
Samoin kaksi vanhaa posliinimaalauskirjaa.
Niiden osto päätös on keräily haluni.
En koe  niille arvoa tämän päivän posliininmaalaukseen.

Toivottelen nukavia ilmoja  ja hauskaa viikonloppua  kaikille.





sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Vaihteeksi urheilua


Eilen lähdimme katsomaan keskimatkojen suunnistuksen SM-kisoja.
Paikka oli kauniissa Sapsalammin maastossa.
Vaikka etelä-pohjanmaa on tasaista jotta ei silmä pökkää.
On täällä vähän nousua ja laskuakin maaston muodossa.
Soinen on myös tuo maasto, yleensä koko pohjanmaa.


Pelloilla vielä oli lampaita ja lehmiäkin näkyi.
Suunnistus on tuon ukko-kullan mieluisin laji.
Vuosikausia itse kilpaili  ja vanhemmiten jäi hyväksi harrastukseksi.
Kysyin miltä tuntui olla kisapaikalla sanoi , 
hyvältä ja ihania muistoja jopa mieli hyvistä kilpailu fiiliksistä.
Kun itselle tulee jostakin urheilusta hyviä tuntemuksia se ei katoa koskaan.
Aina voi kisapaikoilla muistaa kuinka ihanaa se oli aikoinaan.

Katselin josko joku tuttu suunnistaja näkyisi .
Kaikki Helsingin suuunistajat olivat tosi nuoria.
Tietysti aika oli vaihtanut sukupolvet ja vanhat oli poissa.
Kai se on niin, että ei tajua aina realistisesti ajankulua.


Oli ihana nähdä Asikkalan Raikkaan Minna Kaupin voitto.
Sanoin jo lähtiessä ettei muusta väliä kun näen sen vuoden urheilijan.
Hyvän suunnistuksen Kauppi teki vain joku pieni pummi mutta voitto tuli.
Hyvin oli väki kannustamassa maaliintuloa.
Yleensä miehet saavat huomion osakseen , nyt oli naistenvuoro.

Kuusi tuntia olimme paikalla joten paljon ehti nähdä.
Hassu havainto oli vip-vieraat jotka istuivat passiivisesti teltassa.
Sitten yksikin sanoi hämmästyneesti minulle kuin sinäkin olet täällä.
Hänellä ei ollut tietona kuinka paljon olen kulkenut suunistajan mukana.
Minä rakastan sitä ilmapiiriä joka on aina suunnistuskisoissa.
Siellä ei räyhätä, sotketa, juopotella vaan jokainen toisiaan kannustaen.
Suunnistajien jäljiltä maasto jää siistiksi vain jalanjäljet kertoo kisasta.

Ehkä ainutlaatuisin oma muistoni on Vierumäellä.
Helsingin suunnistajat järjesti Jukolan suunnistuskilpailun.
Kaikki väki värvättiin toimihenkilöiksi ja työtehtäviin paikalle.
Minäkin olin koko yön myymässä ruokaa kilpailijoille.
Ukko-kulta maali ja lähtöpaikoilla töissä.
Sitä ennen oli ollut viikon jo pystyttämässä kisapaikkoja.
Silloin oli "Jukolanyössä" taikaa.

Siis raitista ilmaa tuli ja hyvää mieltä.
Toivotan teille kaikkille hyvää alkavalle viikolle.

torstai 15. syyskuuta 2011

Vielä hetki kesää...


Tämä kuva on kesäiseltä retkeltämme Jalasjärvelle.
Kävelimme joen rantaa ja ylitimme sen siltaa pitkin.
Siinä pysähdyimme katsomaan tuota maisemaa.
Vettä joessa oli tosi vähän ja sää helteisen lämmin.
Lehmillä oli ihana vilvoittelupaikka.
Siellä ne söivät noista saarekkeista ja välillä vain seisoivat vedessä.
Niistä näki, että oli ihanaa ja ne osasi nauttia.
Kuvasta tuli niin kaunis kuin taulu muistoksi.


Tämä on tuota meidän ikiomaa pihataidetta.
Ostin kesällä tuon valkoisen Arabian sähkölankaeritimen.
Pähkäilimme jotta mihin sen laittaisi jotta siitä voisi nauttia.
Meidän rapun edustalla on tuo haarakas tolppa.
Sen tolpan hienous on siinä, 
kun lumisia kenkiä putsaan niin siitä saan kiinni pitää.
Samoin on apuna kun raput ovat liukkaat.
Ukko-kulta laittoi siihen aikoinaan tuon tintin istumaan.
Männyn oksahaarasta hän teki tuon jo meidän entiseen pihaan.
Muutossa otimme sen mukaan, koska se on hyödyllinen meille.

Näin mietiskelin hetkiä harmaana sadepäivänä.
Vielä muistan kesää haikeudellä.
Kohta on vuorokaudessa enemmän pimeitä tuntejä kuin valoa.
Varsinkin jos sataa niin kuin nyt jo monta päivää.
Kynttilän valosta nauttien ja hiljaisista hetkistä kotona laiskotellen.

Kiitos käynnistä täällä on ollut vilkasta monena päivänä.
Pysykää kuivinjaloin.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Mitä on rakkaus ?


Tämä Yrsa Steniuksen kirja kertoo rakkaudesta.
Jollaista voi kokea omaa uskollista koiraansa kohtaan.
Varsinkin kun on vuosia yhdessä kauan elelty.
Itse lukiessani muistelin omia koiriamme ja niitä tunteita joita muistot herätti.
Voimakkaasti elin tuota koira-asiaa koska koirat tulivat uniin.
Yhdenki yön unessa leikin pienen yorkki-koiran kanssa, joka oli Pepi.
Koira haukkui kokoajan ja karkaili kotoaan ja tuli meille.
Minä annoin namin aina kun ei haukkunut, jotenki se huijasi minua.
Aamulla herätessä mietin sitä, mikä se huijaus oli, en keksinyt.

Tänään kyläillessä puhuimme kirjeestä jonka viesti kertoi rakkaudesta.
Mukana oli liite jossa n.4-8 vuotiaat lapset kertoivat rakkaudesta.
Heiltä kysyttiin, mitä on rakkaus?
Vain lapsen silmin ja korvin voi kuulla totuuden.
Sellaisen jota me emme enään ymmärrä ja näe.
Mieleen painuvin oli sellainen rakkaus .
Mummo oli vanha ja hänellä oli reunatismi.
Hän ei pystynyt enään lakkaamaan varpaankynsiään.
Niinpä vaari lakkasi mummon varpaankynnet punaisiksi.
Se oli rakkautta koska vaarillakin oli reuma ja hän tekee sitä edelleenki.
Näin lapsi koki isovanhempiensa rakkauden osoituksiksi tuon tekemisen.


Tämä on Soile Yli-Mäyryn maalaus v. 1989
Sattumalta näin sen Kuortaneen kirjastossa.
On vuodet muuttaneet taiteilijan tyyliä tosi paljon.
Vierastin ensin tuota maalausta mutta kuitenki niin tuttua tyyliä on.
Maalauksen väritys on yhtä iloisen rentoa kun nykyäänki.
Soile Yli-Mäyryn värimaailma on raikas ja voimakas.
Hyvälle tuulelle tuottavia visioita.
Vaikka monesti tekniikka tekee minulle kuvien tulkinnan vaikeaksi.
Pääasia ei se kuitenkaan ole vaan se tunnetila jonka maalaus avaa.

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua.


sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Reittien varsilta näyttely

Taidemaalari Risto Jalonen  on vaasalainen jonka näyttely avattiin Taidekeskus Harrissa.
Lisäksi tuo persoonallinen taiteilija on myös kirjailija, graafinen suunnittelija ja valokuvaaja.
Todella mielenkiintoinen näyttely ja jännittävien erilaisten teosten iso kokonaisuus. 


Yllä oleva 'Lumikuninkaan salissa'.
Jalosen töiden monipuolisuus ja erilaiset tekniikat olivat tosi yllättäviä.
Minulla ei ollut tuosta taiteilijasta entuudestaan kokemusta.
Kaikissa töissä oli se jokin joka teki niistä mielenkiintoisen.
Samoin teosten sisäinen maalaus avautui taiteilijan kertoessa kuviensa symboliikasta.
Monen teoksen kohdalla koin jotenki niissä olevan vahvasti surrealistisen otteen.
Itse pidin eniten yllä olevan imbreonistisen maalaustekniikan toteutustavasta.
Siinä oli sellainen epätodellinen tuntuma ja silti kaunis.
 Juuri tekniikan tuttuus ja minulle sopivaa värien viehkeyttä ja kuvien herkkyyttä.


Tässä on taas aivan erilainen maalaus tekniikka.
'Värien leikittelyä' ja 'Tanssivaa keltaista'.
Sopii tämän päivän kotien sisustukseen ja antaa oman katseen kokea .
Ihanan mukavat juuri näin parina jolloin siihen tulee sellainen jännittävä kokonaisuus.

Risto Jalosen kirjailija puoli on vielä hakusessa.
Yhdestä hänen kirjastaan selaillessa löytyi mukavia runoja.

Ja tie on auki
taivasta myöten.
Ja maailma niin avara
kun kävelee.
Ja jokin loistaa - säteilee.
Joki juoksee - lepäilee.
Ja minä tiedän
kaikki tää
mun elämää.

Nämä sanat tulivat jotenki juuri tuon taitilijan muodoksi.
Hänen vahva persoonallisuutensa sai minun jotenki mykistymään.
Paljon sanoja, kohteliaasti ja silti rohkean rennosti.

Näihin sanoihin toivotan mukavaa syyskuun alkua kaikille  :D


Mukavaa kevättä ystävät.

Heippa pitkästä aikaan , en ole saanut mitään erityistä aikaseksi ja tuntui jottei löydy kirjoitettavaa. Nyt tulin toivottamaan Hyvää...