lauantai 19. maaliskuuta 2011

Vanhan valokuvan tarinaa

Vanhoja valokuvia vuosien takaa on monissa blogeissa ollut esillä. Päätin minäkin laittaa kuvan josta en muistanut mitään. Serkkuni avulla arvuuttelimme tuo kuvan ottoaikaa. Kuvassa olen minä ja sisareni sekä serkkutyttö. Oikealla oleva sisareni on arviolta noin 6 tai 7 vuotias ja serkkumme on parivuotta nuorempi. Niiden arviolta olen minä noin 12 vuotias. Kuva on otettu Korkeasaaressa jossa kävimme kun sukulaisia tuli lapsineen meille kylään.

Nuorempien ja minun välinen kokoero johtuu siitä, kun saavutin oman pituuskasvuni hyvin nuorena. Minulle tuota pituutta tuli 174 cm. Isäni suku on hyvin pitkää ja hyväryhtistä joukkoa joten en ollut heidän joukossa mitenkään poikkeuksellinen. Nuo nuoremmat tytöt ovat sellaista keskiverto pituutta, alle 170 cm.

Isäni oli liki 2 metriä ja muutenki aika isomies. Meistä serkuksista vain muutama sai reilusti pituutta joka oli noilla vuosikymmenillä harvinaista.  Seuraavassa sukupolvessa on taasen useampikin saanut pituutta reilusti. Muutenki tämän päivän nuoret ovat selvästi pidempiä kuin aikaisemmin.

Samoin suvussamme on luonnonkiharuutta osalla enemmän ja joillakin hiukset kuin rautalankaa. Isälläni sekä äidilläni oli ihanat kiharat ja sisarellani samoin.Minulla ja veljelläni vain jonkinmoinen taipuisuu. Tuossa kuvassa on hiukseni kuin variksenpelätin.Todennäköisesti olen ollut jonkinmoiset papiljotit päässäni ja siitä tuo kaameus. Olen jo tuohon aikaan kapinoinut äitini tahtoa vastaan. Seitsen vuotiaana ilmoitin äidilleni, että minusta tulee kampaaja, sitten laitan hiukseni just niin kuin tahdon. Niinhän minusta tuli ja otsatukka oli alussa niin silmillä kuin vain voin. Syy siihen tuli siksi kun äitini ei antanut leikata otsista. Hänen uskomus oli, että lapsista tulee häiriintyneitä kun karvat peittää silmät. Paljon vuosia myöhemmin aloin paljastaa otsani ja viihdyin ilman otsatukkaa.

Tuollainen kerronta syntyi tuosta vanhasta kesäisestä kuvasta. Tänä päivänä minusta on ihana katsella kuvia vuosien takaa ja yrittää muistella mitä kuva kertoo. Onneksi serkkuni antoi tuon kuvan ja ihana katsella kuinka aika on vierinyt. Tuo hiusteni vehnänvaaleus on muuttunut paljon. Jo nelikymppisenä huomasin että, omistin ensimmäiset harmaat hiukset. Siitä muutama vuosi eteen päin lopetin värjäämisen ja nyt minulla on valkoinen edestä ja takaa raidallinen vaaleanruskea. Aluksi ystävät moitti väriäni vaan ei kauaakaan kun joku kysyy kuinka tuollaisen värin saa. Hiukkasen erilainen on tuo minun hiusväri ei ole totuttu näkemään minun ikäisillä naisilla. Amerikassa miehillä on samalla tavalla vaalentuneet hiukset. Kumminki pidän itse siitä minkä Luoja minulle antoi.

Elo kulkee ja me muutumme matkalla sen. Kaikissa vuosissa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Onneksi iän myötä särmät hioitui pois ja nyt osaa katsoa eilistä hyvillä mielin. Kapinoinnista on jo hirmu kauan ja nyt osaa olla suvaitsevaisempi sekä suopea elämälle. Kaikki me toisiamme kasvatamme niin hyvässä kuin pahassa  on opittava hyväksymään itsensä ja oikea tapa elää, sovussa kaikkien kanssa.
Hyvää viikkoa kaikille♥

3 kommenttia:

  1. Pidän vanhoista valokuvista. Tukkasihan on tuossa ihan nykymuodin mukainen!

    VastaaPoista
  2. Kaunis kuvahan tuo on ja niin herttasia kaikki tyttöset. Sinä ootki 10cm pitempi, ku mie.

    VastaaPoista
  3. Vanhoja valokuvia on aina kiva katsella, niissä on sitä nostalgiaa;)
    Hei; laitappa mulle sinun osoite minun sähköpostiin, niin lähetän sulle pikku yllärin;)

    VastaaPoista

Kommentti julkaistaan tarkastamisen jälkeen. Kiitos käynnistä.

Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...