maanantai 7. maaliskuuta 2011

Naistenpäivää

Tämä vanha kaappi Anoppilasta sai kunnian kertoa naisen elämästä. 8.3 on jo perinteiseksi muodostunut Kansainvälinen naistenpäivä. No miksi kaappi? Siksi. eikö perinteisisesti entisaikaan irvailtu kuka sen kaapinpaikan perheessä määrää. Onneksi sitä ei normaalisti enään kukaan yksipuolisesti määrää. Eletään tasa-arvojen maailmassa. Tosin eivät ikävä kyllä kaikki vieläkään ole tasa-arvoisia kumppaniensa kanssa.

Normaalistihan entisaikaan mies se sanoi miten toimitaan ja miten "meillä eletään". Yhä useimmin myös naisen ääni kuuluu ja hänkin saa päättää. Paras päätös on kumminki yhteinen päätös. Esimerkkinä voin kerto , että minä kun olen ollut kokoelämäni sellainen eläinhullu ja koiria on piisannut. Aloin noin vuonna 75 puhumaan ukko-kullalle ,että koira pitäisi saada. Hän oli alussa hiukkasen vastahankainen ja samoin lähisuku. Olin harrastanut isoja koiria ja kaikki väittivät niistä olevan vain riesaa. Sitten jaksoin puolustustani ja ilmoitin,että olisin ottamassa niin pienen koiran, että kukaan ei voi valittaa. Ystäväni sanoivat senkun ostat ja siinä tuo tasa-arvo astui kehään. Mielestäni perheeseen ei voi hankkia minkäänlaista eläintä ilman, että jokainen kannattaa asiaa. Meilläkin on perheenpää mies mutta nainen kääntää päätä ja minä puhuin ja puhuin ja yhteinen päätös syntyi ja meille muutti ensimmäinen yhteinen koiramme.

Naisen elämä on ollut ja on vieläkin hyvin moninaista. Tuo minun Anoppinikin aikoinaan teki lapsilauman ja kuinka ollakkaan mies kuoli ja vanhin lapsista 15 ja nuorin kapaloikäinen. Kyllä siinä sai keksiä miten elanto perheelle saadaan kokoon. Kainuussa ja nainen ei ollut se paras mahdollinen yhdistelmä taloudellisesti. Vaan tuo pieni nainen ja ennenkaikkea ÄITI lapsilleen vei katraansa eteenpäin ja selvittiin. Juuri tuollaisia naisia minä kunnioitan ja heille kuuluu naistenpäivän ruusut. Ei valitettu turhasta vaan voima tuli sisältä jota suomalainen sisu kantoi. Eikä ollut terapeutteja lohduttamassa vaan ominneuvoin selvittiin.

Näin sanat soljui ja kerronta kulki. Ei poltettu rintsikoita ei noustu parrikaadeille vaan muitoissani kuljin tuon kaapin luo Kainuuseen. Annan ruusun ajatukseni siivin jokaiselle naiselle ja toivon hyvää tasa-arvoista elämää kaikille. Toinen toistamme kunnioittaen ja muistakaamme myös kuunnella sanoja. Sanokaa ääneen kun on tarvis koska kukaan ei ole ajatustesi lukija.
Ruusuja kaikille ♥


3 kommenttia:

  1. Oikein kiva tuo kaappi. Mukavaa on myös jos perheessä kaikki ovat tasa-arvoisia ja kukaan nainen ei vain sen takia halua tasa-arvoa, että haluaa olla niskanpäällä. Valitettavasti nykyään on sellaisiakin naisia paljon jotka vievät iesten työt markkinoilta vaikka paikka olisi kotona.

    VastaaPoista
  2. Emmehän me voi sanoa kenen paikka on kotona. Minusta on upeata kun mieskin haluaisi olla lastensa kanssa kotona. Tasa-arvo on mielestäni sitä, että voimme yhdessä päättää miten hommat hoidetaan Ei sitä, että jokin on naistentyö ja joku muu miestentyö.

    VastaaPoista
  3. Olen kuullut nykymuodon sanonnalle; kuka määrää pleikkarin paikan ;-)

    Silloin kun me mieheni kanssa vielä seurusteltiin, halusin teettää kissalleni pennut ja mies sanoi että se on sitten joko tai, jos kissat tulee hän lähtee. Ei lähtenyt vaikka hankin pennut. Niin on aika hionut tämänkin emännän särmiä että luvan jouduin anelemaan että sain Pulmun tuoda. Ja hyvä niin.

    Kaappi on kyllä hieno!

    VastaaPoista

Kommentti julkaistaan tarkastamisen jälkeen. Kiitos käynnistä.

Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...