lauantai 26. helmikuuta 2011

Ideoiden lähteitä

Kun olen noita nukkeja valmistellut ja pukenut monenlaisiin vaatteisiin. On aina iso osa kun mietin millainen vaate on juuri tuo nuken juttu. Ihana on ollut opettajani jolta aina saan malleja ja ohjeita joilla menen eteenpäin. Jokainen nukke on haaste myös vaatteiden osalta. Vaikka mallia en suoraan ottaisikaan kirjoista on hyvä tutkia yksityiskohtia kuvista.

Molemmat kirjat ovat niin sanottuja teatteri- ja näyttämäpukuja esittävä kuva- ja mallikirjoja. Ukko-kulta on oivallinen kirjojen löytäjä ja nämäkin ovat hänen minulle hankkimia. Stage costume /Mary T. Kidd vuodelta 1996   Englanninkielinen. Upea valo-ja piirustuskuvin varustettu kirja. Avoimena oleva kirja on Näyttämöpukuja vuodelta 2004  tekijöinä ovat Tapio Vanhatalo ja  Sari Salmela.  Puvut ovat Helsingin Kaupunginteatterin pukuja jotka ovat myös kuvattu teatterin eri tiloissa. Kirja on tosi kauniisti kuvattua tulkintaa upeista teatteriesityksistä. Kuvien katselu on elämys jo sinänsä.

Minulle on myös kerääntynyt paljon erilaisia postikortteja ja valokuvia vanhoista vaatteista. Niiden ihanista malleista on innostuksen jyväsiä jopa koko nukenmalliin. Näistäkin tuo oikean puoleinen, Josefina Grahn  postikortti vuodelta 1895 on Nukke- ja lelumuseo  Haiharan tuote.Ylinnä oleva on ihana Albert Edelfelt maalannut v. 1881. Postikortti on Mäntän Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Maalaus on Suuriruhtinas Andrei Vladimirovitchin muotokuva lapsena. Vanhojen pukujen ryhmäkuva onTurun maakuntamuseon postikortti.

Lisäksi minulla on erilaisia nukkekirjoja ja taidekirjoja joita hyödynnän tarvittaessa. Samoin kirjastot ovat ihania paikkoja joista löytyy paljon tietoa . Minulla on vielä se etu, että voin käyttää kolmen erikunnan kirjastopalveluja hyväkseni. On kirjoja joita haluaisin omaksi vaan ovat aika arvokkaita kun pitäisi tilata ulkomailta. Kirjat ovat painavia ja  sekin lisää hintaa rajusti. Onneksi voin käydä kirjastossa aina katsomassa niitä.
Kuvassa oleva klouni on vasta maalattu ja odottaa vartaloa ja vaatetusta. Minulle myös värit merkitsee osaa kokonaisuudesta. Laitoin klounille tummanlilan tukan ja ajatus vaatteesta olisi violetin kirjava. Mieleni on epävarma joten juttu muhii vielä. Kyllä se mielipide syntyy kun katselen sitä tuollaisena tuolla hyllyllä.
 Nyt talvilomailen kuin laiskalahna ja nautin ulkoilmasta jos sää sallii.


torstai 17. helmikuuta 2011

Bretagnelainen pannukakku


Tämän kauniin ja niin kylmän sään vuoksi on ollut tosi ihanaa olla kotona ja tehdä sellaisia pikkuisia juttuja. Tuo pakkas sää ei sovi keuhkoilleni lainkaa. Pienen pieniä nukkeja olen korjaillut ja ihme kylla nyt ovat kunnossa. Seuraavaksi niiden päällä olleet vaatteet pestävä ja korjattava. Sitten kaikki tuonne omaan kaappiinsa ja ryhmä on kuin päivähoitola.

Hemmottelin meitä pitkästä aikaan pannukakulla. Sain aikoinaan sisareltani tosi hyvän ohjeen. Hän kun kiertää tuolta maailmaa matkaajana. Ohje on joltakin Ranskan reissulta. Pannari ei ole aivan sama lituska kuin meillä suomessa on. Ohje on seuraavanlainen.

1.  Mittaa sokeria 100 g kulhoon, lisää 3 munaa yksitellen, sekoita hyvin käsin.
2.  Lisää vehnäjauhoja 125 g pienissä erissä lusikalla ja sekoita hyvin.
3.  Kun aineet ovat hyvin sekoittuneet, kaada 5 dl maitoa vähitellen ja lisää vähän suolaa.
Taikinan tulee olla nestemäisesti " roiskuva".
4.  Voitele korkea laitainen vuoka. Kaada taikina vuokaan. Lisää lopuksi iso kourallinen rusinoita, auringonkukansiemeniä n. 2 rkl ja lopuksi pinnalle sesaminsiemeniä.
Paista 225 asteisessa uunissa n. 45 min.

Minä korvasin osan sokerista hunajalla. Maitoa ei elimistöni siedä sellaisenaan vaan käytin rasvatonta maitojuomaa. Tulos makunsa puolesta ihanan hyvää.

Minä en osaa noita leivonta juttuja vaan joskun yrittelen. Kuvaa taitojani hyvin kun minulle on sanottu ,että olen ainoa nainen joka  osaan pilata jopa pannarin. Nytkin ensimmäisen kun tein kaikki ohjeen mukaan, vain iso laakea uunipelti jota käytin pilasi sen. Kohosi hyvin ja kupruili kuin geisiiri, vaan väri kovasti mustan puhuva. Maistelimme ja mustia pintakohtia vältellen. Kaikesta palamisesta huolimatta maku on hyvää.
 Periksi en antanut tein toisen ja pienempi vuoka ja seurasin uunia lämpötilaa vähensin hiukan, tulos oli hyvä. Joten se alkuperäinen ohje vuuasta on tarkkajuttu, muuten tulee nokipannaria. Vaikka minä olen tumpelo niin sinulta se varmaan onnistuu heti. Koska tiedät minun tehneet ne alkuvirheet. Tämä on hyvä pakkaspäivän iltateen, kahvin tai mehun kera, suosittelen .

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

The Gorgeous Blogger - palkinto

Sain tämän Wanhan Ajan Unelman  Outimarikalta, kiitos.
The Gorgeous Blogger- palkinto on suunniteltu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon eteenpäin niille, jotka mielestään sen ansaitsee.

Milloin aloitit blogisi?
Aloitin bloggauksen kaksivuotta sitten. Ensin kädentaidolla ja sitten tein eri blogin muille harrastuksilleni.

Mistä kirjoitat blosissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Tämän blogini sisällön tarkoitus olisi harrastuksistani enempi tuolla taidenäyttelyissä, teatterissa, konserteissa ja mukavissa tapahtumissa. Kulkiessani eripuolella tätä kotomaata tapaan paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja heistä haluaisin kertoa. Olen sielultani myös keräilijä ja siksi myös kerron millaisia löytöjä olen saanut käsiini. Ennen kaikkia haluan purkaa ajatuksiani, kun minulla ei juurikaan ole muuta keinoa puhua ja kertoa.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin ?
En koe mitään erityisyyttä vain keinoa kommunikoida tämän koneen avulla.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen ?
Suht' nuorenä jäätyäni tuon ukko-kullan kanssa eläkkeelle. Muutimme pois Helsingistä tänne maalle ja ympärillä vain juroja pohjalaisia. Kavereita ja mukavaa seuraa ei näistä saanut. Olen kait hiukkasen erilainen ja en ymmärrä tuosta maataloudesta mitään. Yksinäisyys ja se ,että kaikki ihanat kaverit jäi sinne Helsinkiin. Puuttui seura täältä ja tuo ukko-kulta innosti aloittamaan. Tämän myötä olen saanut paljon ihania uusia kavereita ja heitä arvostan.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi ?
En tiedä, en osaa olla muunlainen. Kirjoitan kuten puhun ja siksi saan moitetta kirjoitusvirheistä ja tyylistä. Toivoisin lukijoita ja kommentteja saadakseni aikaan keskustelua.

Haluaisin jakaa tämän Hanelle Korttitaloon ja Maaritille Konnan koukussa .

Ystävänpäivää

Tämä on teille lukijoille sellainen pieni silmänilo ja ystävänpäivän toivotus.
Tuon patsaan sain ystävältäni Cuban tuliaisina. Se on veistetty yhdestä puusta, puun laatua en tiedä. Aika painava se on, mutta niin sileä kaunis pinta, jossa vahasuoja. Hän kertoi siellä olleen pieniä basarimyymälöitä, jossa myyjä samalla kun ei ollut asiakkaita veisteli erilaisia patsaita ja astioita. Tuo puulaatu on itsessään monivärinen. Tuokin patsas on kuin maalattu tuollainen tumma juova. Muodot ja koko figuuri on todella taitavasti tehty.

Aikoinaan kun aloin keräillä hius-, kampaaja- ja kampauspostikortteja. Tulivat sen myötä erilaiset aiheeseen liittyvät oheistuotteet. Patsas on vain yksi esimerkki. Ystävät muistivat erilaisin peilein, kampoja ja harjoja sain, joita he löysivät maailmalta. Aina kun oli jokin erikoisuus niin minä tulin heidän mieleensä.

Itse olen ostanut myös hiuksiin liittyviä tauluja. Tuo ukko-kultakin on sellaisia hankkinut minulle. Aikoinaan kampaajakoulussa meidän opettaja teki ihania tauluja ja nekin liittyivät hiuksiin. Yksi sellainen oli saunan pukuhuoneessa ja kun muutimme tänne maalle jätimme sen sinne muistoksi meistä.
Kerran erään juhlani yhteydessä oli minun kampaaja aiheisista postikortti näyttely, sain silloin Saksasta lahjaksi ison kasan kampausjulisteita. Onneksi olivat A4 kokoisia joten tuolla mapissa ovat säilyneet siistinä.

Näin kulki hetki muistoissa tuolla vauhdikkaissa työvuosissa. Monen moista hauskaa ja muutakin ihanaa sinne kuului. Parasta olivat ystävät , että se kantoi vuosia vaikka ei aina oltukaan aivan kylkimyyryä.
Ystävyydestä
Pienet ystävälliset teot ovat ystävyyden sideaineita.
Ystävyys on kymmeniä sukulaisia arvokkaampaa.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ihanaa kierrätystaidetta

Tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen Helsingistä ja hänen kierrätysveistoksia on esillä Seinäjoella Amfora -studiossa. Täytekakkuveistos jossa on uskomaton määrä virkattua ja neulottua kierrätys materiaalia. Tuo kakku sai ilon mieleen niin suloinen sekä hauska se on. Esillä on kakkujen kerä myös pienempiä kenkään tyhtyjä leivoksia. Kaikissa on upea oivallus miten kierrättäen voi tehdä vielä uutta ja antaa materiaalille mahdollisuuden näyttää oman kauneutensa.

Tämä kakku taasen on hyvin kova ja siihen on käytetty kaikkea leivonnassa tarvittavia  keittiön esineitä. Suorastaan lujittava "hääkakku" ja iloa kaikesta siitä alumiini romppeesta joka menee hukkaan, mutta näin sekin sai uuden elon. Tämä kakku viihtyisi varmaan myös ulkonakin.

Sirkka Könönen on tunnettu noista upeista villapaidoista. Neuleita oli esillä runsaasti niin käsin puikoilla kudottuja kuin kutomakoneella neulottuja. Kirjoneuleiden taso on aivan huippuluokkaa. Niiden värien runsaus ja harmonia oli nautittavaa. Kuviot paidoissa kuin aitoja luonnosta, jota vain todellinen taiteilija osaa. Materiaali villaa ja käsin neulotussa normipaksua kun taasen koneneulotut ohuempaa lankaa. Näyttely on vielä 19.2.2011 saakka, joten jos kulkusi on Seinäjoen suunnassa kannattaa mennä katsomaan.

Tuo Amfora-Studio on posliini ja keramiikkataiteilija Päivi Rintaniemen ateljee sekä myymälä. Siellä on nähtävissä hänen kauniita erineitä joilla saa tosi upeita kattauksia niin juhlaan kuin arkeen. Paljon myös esineitä jolla sisustukseen saa uusia katseenkohteita. Aivan uusia minulle olivat upeat korut. Jäi hiukkasen vaivaamaan kun en ostanut vaan jätin mietinnän alle. Täytyy mennä seuraavalla kerralla sillä mielen, että ostan sieltä upean pukukorun. Lahjaksikin sieltä olisi monenlaista hankittavaa, upeita kaikki.

Näin meni viikonloppu ja mukavaa arkea kaikille .


tiistai 1. helmikuuta 2011

Balleriinan tanssia.

Voi kuinka mieli oikein ponkaisee ylös, kun ulkona on aurinkoista. Oma vointikin kohentunut, pääsen taas suht'  normaalisti liikkumaan. Olo on melkein kuin tuon pienen balleriinan joka hyllyn alla roikkuu. Vaikka ei meissä muuta yhteistä olekkaan. Ostin sen kauan sitten jostakin ja tuo vaakapiruetti asento oli jotenki herkkä ja samalla voimakas. Varsinkin kun tietää millaista fyysisyyttä on tanssiminen. koen kumminki balleriinojen tanssin olevan kuin höyhenen satua ilmavirroissa.

Kun nuo kauniit balettia harrastavat ensin lapsina ja jos kehityskaari on suotuisa voi jatkaa pitkän balleriinan uran.  Heiltä vaaditaan hyvää terveyttä, painoindeksi pieni , kurinalaisuutta, pitkätraajat. Muistan aina yhden jakson elämässäni kun olin laittamassa pienien balleriinojen hiuksia. Esitys oli pienten joutsenten tanssi. Jokaisen tytön hiuksen vedettiin niin tiukalle pienenlle nutturalle niskaan, voi sanoa olivat silmät vinoina. Oli tärkeää, että yksikään hius ei saa tulla kasvoille irtonaisena. Tuon kokemuksen jälkeen totesin , että en tykkää, mielestäni osaan muutakin.

Tänään katselen auringonsäteiden tanssia hangilla. Lintusyöttölän ruuhkaa, kaikilla on nälkä. Maailmassa ei ole ketään  jolla ei olisi nälkä. Vain joillakin on ruuasta puute ja toisilla mässäilyyn asti ruokaa. Kaikille riittäisi kun muistaisimme jakamisen periaatetta, antaisimme omastamme osan niille joilta puuttuu.

En minä saarnaa vain totesin ja jokainen kumminki tekee omat ratkaisunsa. Kun muutimme tänne maalle yli kymmenen vuotta sitten olimme päättänyt kaikkea viisasta perhemme elonpäiviin. Viljelimme syötävämme, kierrätimme ja kulutimme kohtuullisesti. Marjat ja sienet kerättiin talteen.  Asuimme tosin suuressa omakotitalossa jonka myötä oli työmäärä valtaisa. Kesällä nurmikoita ja kasvimaata hoidettiin ja talvella lumitöitä kamalasti ja talon lämmitystä. Tuli muutos joka jatkuu vaan onnellisesti rivarissa kaupungin keskustassa. Ei enään raskaita töitä vaan hiljaista hipsuttelua kuin balleriinojen hilpeä tanssi lammella . Voikaa hyvin ja nautitaan olostamme hymyillen.  

Mukavaa kevättä ystävät.

Heippa pitkästä aikaan , en ole saanut mitään erityistä aikaseksi ja tuntui jottei löydy kirjoitettavaa. Nyt tulin toivottamaan Hyvää...