tiistai 4. tammikuuta 2011

Satunnaisia mitalleja

Meidän huushollissa on erinäisiä mitalleja sekä kolikoita. Ukko-kulta oli aikoinaan aktiivinen urheilija. Joten hänen palkinnoissa on tietysti kauhoja, lusikoita ja lautasia. Erilaisia palkintomitallejakin lojuu laatikoissa. Vain joku on esillä ollut joskus. Nyt kun vuodet ovat kulkeneet eipä ole paljon muisteltu ja katseltu niitä. Ainoa  hopealautanen jota olen käyttänyt koska siinä lukee "Paras ampuja". Monessa mielessä hyvin hauskajuttu. Hopea on niin hankalaa kun pitäisi aina kiillottaa ja siitä minä en tykkää. Siksi kaikki kauniit ruolailuvälineet ovat poissa vakio käytöstä.

Vuodenvaide on sopiva hetki tehdä tupatarkastus. Olenki siksi käynyt tavaroita läpi ja julmasti lahjoittanut pois. Turhat menee roskiin. Ihanaa kun tulee järjestystä ja ennenkaikkea tilaa. Aina siivoillessa laatikoita ja kaappeja törmää johonki jonka olemassa olon on unhoittanut. Esimerkki kuvan mitallit. Aikoinaan sain lahjaksi tuon Erkki Tantun mitallin, en muista miksi. Taisi olla joskus 70-80-luvun vaihteessa.

Vasemmalla oleva mitalli on Helsinki City Maratonilta. Ukko-kulta juoksi sen vuonna 1983. Kovan treenin ja kurinalaisuuden jälkeen hän pääsi tavoitteeseen ja sai kokea maratoonin  rankan juoksun. Hän sai ajaksi hyvän suunnistajan vauhtituloksen. Kokemusta varmasti sitäkin enemmän.

Tuosta maratonista tuli mieleeni tosi hassu juttu. Olimme koko lähisuku koolla vanhempieni kesäpaikalla. Meillä oli hiukkasen matkaa uimarannalle. Veljeni joka myös on urheiluihminen ja tykkäs juosta. Ilmoitti ,että hän ja tuo ukko-kulta juoksevat metsänpoikki rantaan ja me naiset tulemme autolla perässä. Siinä tavaroita laittaessa veljeni tuli puuskuttaen takasi ja sanoi , että tuo minun ukko-kulta lähti kuin hirvi ja hän ei päässyt perään. Se oli ainut kerta kun joku suvusta haastoi metsään juoksemaan. Suunnistaja voi lukea vaikka Aku-Ankkaa ja juosta kovaa metsässä. Maailmanmestari suunnistaja Liisa Veijalainen aikoinaan siten treenasi.

Iso alimmainen muistomitalli on  20 vuotis Kainuun rastiviikkoilta Sotkamosta. Rastiviikkoja aikoinaan kiertelimme vuosittain joka kesä. Ukko-kulta juoksi ja minä olin "huoltajana".
Vertailun vuoksi on kuvassa 10 markan kolikko vuodelta 1995.
Hetki mukavien muistojen parissa on vierähtänyt ja kauniina kaukana siintävät. Tekee mielen maireaksi ja kiva kun muistan. Aina pelko on iso josko en enään muistaisi.
 Jos haluat kysyä jotain mitalleista viesti kommenteihin, kiitos.

Muistorikasta tätä vuotta kaikille  T:   Sirkkis


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti julkaistaan tarkastamisen jälkeen. Kiitos käynnistä.

Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...