lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi vaihtuu


Sain kauniin vanhan kortin ja sen sinulle näin lähetän.
Sopii niin hyvin minulle vaikka tuo koira onkin iso.
Minä olen ollut pienien yorkki- koirien mammuri.
On minulle monta rakasta koira- ystävää .
Kokonsa puolesta aika monenlaista ja upeita rodullisesti.
Aina herjaa heitettäessä olen sanonutkin olleeni entisessä muodossani koira.

Haluan kiittää kaikkia teitä jotka olette täällä vierailleet .
Vuosi meni nopeasti ja paljon sain nähdä ja kokea.
Kiitos kaikista viesteistä joita olen saanut.
Niiden mukana on mieleeni astunut aina jotain mukavaa.

Vanha vuosi tuossa jo yskii ja se väsynyt on elonsa matkaa.
Uusi vuosi vieressä odottaa kun se vuorostaan matkaan lähtee.
Elämä on rikasta ja moni muotoista,
niin ilossa kuin surussa.
Voimia on koeteltu ja hyvin on pärjätty.
Koskaan ei ole taakkamme suurempi,
 kuin  voimme jaksaa kantaa.
Hyvillä mielin lähdemme uuteen vuoteen ja
toivomme vain parasta sinulle ja itsellemme.

Onnellista uutta vuotta 2012

toivotta sirkkis  ja ukko-kulta


tiistai 27. joulukuuta 2011

Vuoden loppupäiviä.


Joulu meni ja sää oli kuin syksyllä.
Kaikki lumi mitä oli satanut ennen joulua suli pois.
Vettä on satanut aika lailla, vaan aurinkoa olemme saaneet myös.
Tänäänki tuo paistaa niin suloisesti.
Laiskasti olemme viettäneet joulua kahden.
Onneksi emme lähteneet minnekkään kun sää on ollut myrskyinen.
Ajokelitkin paikoin huonot.

Ruokaa laitoin varmasti ensimmäisen kerran kohtuullisesti.
Joulupöydässä oli valikoituja lemppari ruokia.
Jouluaaton puurokin onnistui , olimme ostaneet valmista.
Lounaalla söimme kasviksia vain ja siten sai kevemmän olon.

Joululahjoja emme ole harrastaneet vuosiin.
Olemme ostaneet silloin kun jotain tarvitsemme ei tavanvuoksi.
Pakkanen on sukulaistemme ja ystävien ansiosta täynnä.
Kakkuja, pullaa, piirakoita ja joulun limppuja.
Nyt vain odottelemme kyläilijöitä, että voimme syöttää heitä herkuin.

Mukavaa vuoden loppua teille kaikille.

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulunrauhaa


Tämän kuvan kanssa toivotan kaikille täällä vierailleille ystävilleni,
Hyvää Joulua.

Oi joutuos kirkkahin jouluyö,
oi, syntyös sydämihin.

Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
Tuikkii taivaan tähtivyö--
pyhä, nyt on jouluyö.

Lankee lumi jouluinen, 
putoo hiljaa, seuloen
himmeätä hohdettaan
yli tyhjän mustan maan.

Antakaa toisillenne kauniiden ajatusten ja sanojen joulu.
Älä pahoita kenenkään mieltä.
Anna itsellesi lupa olla hyvä, lämpöinen ja hellä.
Hellyydellä sinulle .

perjantai 16. joulukuuta 2011

Arvonta- voitto ja tauluostos.


Oli mielettömän ihana tuuri kun löysin tämän taulun
Minna Immosen söpö nukkeaiheinen taulu.
Kun olen tuohon nukkeiluun kaikella lailla ihastunut.
Kerään postikorteissa nukkeja ja on minulla myös tauluja aiheesta.
Tehnyt olen nukkeja jo yli 60.
Jonkin verran olen keräillyt nukkekoti kokoisia nukkeja.

Minna Immosen töistä pidän niiden herkän ilmeen vuoksi.
Akvarellistinä hänellä on hyvin ilmeikkäitä töitä.
Postikorteistaan hän on monelle hyvin tuttu.
Tauluiksi on hänen töitään jonkin verran tehty.
Ähtärissä on suloinen pieni kahvila, oikea herkkukeidas.
Nallenpesä nimeltään ja seinillä Immosen nalletauluja paljon.
Kahvila on myös leipomo ja jos olet siellä suunnassa,
kannattaa ehdottomasti poiketa, taulujen ja herkkujen vuoksi.


Blogista "Hetkien kauneus" soi minulle ihanan arvontavoiton.
Vielä sydänlämmin kiitos Margelle.
Sain pitsilakanan, vanhoja ihania vuokia sekä kauniit kortit.
Juuri tuollaisista vuuista minä olen tehnyt niitä puutarhankoruja.
Jospa tekisin jälleen kun sain materiaalia.
Minulla ei ole järin kummallinen arpaonni joten nyt hämmennys on suuri.
Aikoinaan harmittelin moista huonoa tuuria ja sain vastauksen,
huono arpaonni on parempi onni rakkaudessa ;)
Meillä tuo ukko-kulta arvat ostaa ja voittaa, joten se siitä ;)

Neljäs adventtipyhä lähestyy ja muutama yö ja joulu on luonamme.
Nauttikaa joulun odotuksesta se on mielestäni parasta aikaa.
Varsinainen juhla menee vauhdilla ohitse ja sitten mietitään ,
mitä nyt?
Jälleen tulee valoa kun aurinko nousee ylemmäksi.



maanantai 12. joulukuuta 2011

Mummoilla menee hyvin ?


Näin joulua odotellessa tarvitaan muutakin viihdykettä kuin vain joulua.
Tuolla FB'ssä kaverit kirjoittelee toinen toistaan ihanimpia juttuja.
Sanotaanhan nauru pidentää ikää, entäs jos muistiin tulee vikaa,
tai sanat sekoilevat.
Kuinkas sitten meneekään tuo elon kulku, kun kroppa stoppaa?
Minua on surettanut tässä viime kuukausien aikana,
kun nuo käteni alkaa sanomaan itsensä irti harrastuksistani.
Kokemuksen nojalla sanon olisi varmasti parempi,
kun menis pää, jotta ei tarttis surra.
Kokemukseni tulee äitini dementia- sairaudesta jossa kymmenen 
vuotta hän eli mutta ei tiennyt mistään mitään.
Kroppa olisi hänellä kestänyt vielä vuosikymmeniä vuosia, ei pää.


Ystäväni Irjan luvalla kirjoitän näitä.

"Ystäväni Aune ei muista mitään, sillä on niin paha klementtiini."
Bertta 73 v
"Kyllä tuo Risto Rante mahtaa olla rikasmies, kun omistaa niin monta ravintolaa! "
Siiri 72 v
" Minä en ymmärrä, miten tuo Leo Jokela voi olla televisiossa, kun se on jo kuollut..?"
Esteri 85 v
"Se tulehdus on niin paha, että minulla on jo kolmas antilooppikuuri menossa!"
Vappu 84 v
"Tuo on sitte tehny mahottomasti elokuvia tuo The End."
Aune 80 v
"Pappa ei voi niitä syödä; sillä on algeria."
Sohvi 78v

Televisiossa on menossa Suomen Euroviisukarsinnat ja 
lavalle astelee LORDI.
Mummo räpäytti pari kertaa silmiään ja tokasi :
"Kyllä se on menny pahan näköseks tuo LOIRI!"

Nukke kuvat ovat tekemästäni Hilda-mummosta.
Paljon yli 80 v oli kuollessaan ja muisti oli kadonnut häneltäkin.

En halunnut mitenkää masentaa teidän joulun valmisteluja
vaan tuokin on sairaus jolle oppii nauramaan.
Mukavaa joulun odotusta kaikille teille, hellyydellä ♥


torstai 8. joulukuuta 2011

Joululomalla


Tänään sain posliinin poltot valmiiksi .
 Kaikki oppilaat saavat jouluiset maalaukset kotiinsa.
Moni maalasi lahjaksi taulun tai jonkin esineen.
Meille maalaajille on hauskaa kun saa maalata ja antaa lahjaksi.

Kuvassa on minun jouluisen kahvipöytäni astioita.
Joulun kuvioissa olen käyttänyt puolukkaa paljon aina.
Sitä vastoin muunajan astiani ovat mustikkakuvioin pääosin.
Aina joukkoon mahtuu jokin poikkeus ja kokeilu.
 Tosin väritys on sini-valkoista yleensä.

Tänään laitoin jouluisen näyttelyni esille.
Oli ihanaa kun minulta sitä pyydettiin.
Esille laitoin maalaamiani jouluisia figuureja.
 Näyttelyyn tein neljä nukkea.
Joulupukin, joulumuorin ja kaksi tonttua.
Mukaan pääsi myös luistelijanukke ja Urho-poika.
Urho ei ollut kesän näyttelyssä joten nyt on ensikerran esillä.
Luistelija Kiira-prinsessan laitoin kun sopi niin hyvin jouluun.

Toivon käviöitä ja lapsille katsomista monenlaista.
Minä se vain ajattelin laiskotella ,mutta ostin lankaa .
Yhden kerän ja kokeilen jos tuon myssyni saisin muokattua.
En ole pipo- enkä myssy- ihminen joten sille pitäis tehdä temppu.
Netissä näin jossakin ihanan piposysteemin joten kokeilen sitä.
Jos saisin siitä vähän tyylikkäämmän.

Mukavaa viikonloppua ja pitäkää pipoista kiinni jos myrskyää.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivää


'Kaikki on tosin pienoiskokoa,
 mutta se on omaa ja lujatekoista. 
Me pureudumme kuin kanervikko
kynsin hampain kiinni maamme kamaraan.
Kirjoitti Juhani Aho

Noin se oli kun isänmaa oli vielä 'hakusessa' ja sitten kun se saatiin.
Sitä kirjailijoiden sanojen nosteella vietiin ihmisten mieleen.
Ajat on muuttuneet ja tämän päivän ihmiset ajattelee toisin.

Suomi on kaikkein pohjoisimpia maita Euroopassa.
Tästä johtuen maassa kesät ovat niin valoisia, 
ettei tohveleita lainkaan tarvitse,
talvet puolestaan niin pimeitä
ettei tohveleistakaan ole apua.
Tämän kirjoitti Pentti Saarikoski

On tämä niin naurettava maa,
etten mistään hinnasta luopuisi 
huvista olla sen kansalainen. 
Kokoajan se vaatii meiltä,
sopeutumista ja joustavuutta.
 Mutta kenen eduksi ?????

Veteraaneille kunnioitus isänmaastamme.
Tänään katselen Peridentti Tarja Halosen
viimeistä itsenäisyysjuhlaa .
Kiitos käviöille ja viesteistä joita olen saanut.
Hyvän mielen tuovat tullessaan minulle.


lauantai 3. joulukuuta 2011

Myyjäisissä Amfora'ssa


Tänään oli päivässäni ihania myyjäisiä ja muutama kirppari kierros.
Kutsun olin saanut Seinäjoelle Amfora'an.
Päivi Rintaniemen atelje'hen.
Siellä oli Konsti ry taideteollisuuden myyjäispäivät. 
Hurjan ihania töitä ja monessa eri taidokkaassa muodossaan.
Paikalla oli Minna Tuohisto-Kokko joka on Konstin puheenjohtaja.
Hänet tunnetaan upeista lasitöistään. 
Niitä on esillä moneen makuun ja mieltymykseen.
Hiekkapuhalletut lasityöt menivät vauhdilla uusiin koteihin.



Amfora'n shop on kokemisen arvoinen ihanuus.
Päivi Rintaniemi on persoonallisten  mutta tosi tyylikkäiden 
esineiden todellinen muotoilija.
Hänen kerämiikka on huippu hyvää laatua ja ihanan ohutta.
Kestää kodin kaikissa tarpeissa ja vaiheissa.
Yksinkertaisen mutta tosi tyylikkään muotoilun maailma.
Arjestakin hänen astioin saa aina juhlaa.
Kaikissa Päivin esineissä on se,
että ne tuntuu käsissä hyvältä ja
näyttää vielä upealta aina.
Värien rajallisuus tekee niistä tosi trendikkäät .
Tämän päivän sisustukseen täydellisesti,
väreinä valkoinen, musta ja keltainen.
Joskus jotain muutakin , kuin häivähdys muistoista.
Mitään ei ole liikaa vaan juuri niin,
että aina sopii ja kaikki ovat kohdallaan.


Lopuksi hauska kuva Minna Tuohisto-Kokko'n teoksista.
Päivän olin ollut liikkeellä ja jo tuoliakin kaipasin ja kauniita vaan pieniä minulle.
Lyijylasisia kuin koruja konsanaan.

Toinen ihana myyjäispaikka oli Rytmikorjaamolla.
Siellä saatavilla kauniita kädentaitajien töitä.
Pieniä asioita ostin kun nautinnoksi siitä kun joku osaa.

Toinen adventti on huomenna, siis joulu lähestyy.
Toimia monenlaisia vaan jätä turha hosa pois
Nauti joulun odottamisen ilosta.
Hyvää viikkoa :)


keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Tonttunäyttelyssä.


Olimme joulumyjäisissä ja samalla katsoimme tonttunäyttelyn.
Tontut ovat Sirkka Muurelan tekemiä.
Käsityöntekijä ( opettaja) ei ole muutatietoa hänestä.
Olen aiemmin vain kuullut hänen tehneen myös nukkeja. 
Tosin minulla ei ole ollut koskaan tilaisuutta nähdä niitä.

Tonttutauluista vanhimmat ovat vuosikymmenien takaa.
Paksulle kartongille tehtyjä, kooltaan n. 40* 50 cm.
Materiaalina oli 'kaikkea ' mahdollista.
Hiuksina jouhia ja pellävaa ,joidenki vain maalattu.
Vaatteissa oli käytetty kankaita, huopaa ja nahkaa. 
Koristeina vaatteissa jopa pieniä pitsiluvioita.


Tonttujen taustat oli maalattu ja päälle käytetty erilaisia pintakoristeita.
Ainakin monessa oli oljista tehty hauskoja taustoja.
Kaikki tonttuset olivat saaneet myös nimen.
Kuvien kolmiulotteisuus teki niistä tosi hauskat.

Näin joulun aikaan on tarjolla aina mukavia näyttelyitä.
Minusta on ihana katsella mitä ihanuuksia toiset ovat tehneet.
Samoin myyjäisissä näkyy upeita kädentaidon tuotteita.
Joulumyyjäiset ovat mielestäni osa jouluun valmistautumista.

Toivotan teille mukavaa loppuviikkoa .
Älä toimi ylikierroksin, tee vain sitä mikä mielestäsi riittää.
Mieti tuleeko sinulle kotiin 'tupatarkastus' ?
Jos tulee niin itse olet sen järjestänyt niin.
Joulu on vain vähän ulkoisia hössäilyjä.
Sydämessä täytyy tuntua hyvältä ja mieli valoisalta.

Pysähdy aina hetkeksi ja mieti myös itseäsi.
Miten sinä jaksat ?
Lämmöllä sinua ajattelen :)

perjantai 25. marraskuuta 2011

Joulua odotellessa


Syksyn aherrukset ovat jo valmiina ja odottelevat näyttelyyn pääsyä.
Tässä pieniä asioita , kuin mausteiksi pikku jouluun.
Näyttely koostuu posliineista joita olen maalannut vuosien aikana.
Toiseen vitriiniin laitan jouluisen nukkemaailman.
Näyttelyn toivon olevan lapsille mieleinen katsottava.


Jälleen pitkästä aikaan ruokaa.
Tämä on sellainen helppo valmistaa, miehetkin osaa.
Sen hyvä puoli on siinä kun kaikki aineet vuokaan ja antaa uunin paistaa.

Kaikki kasvikset raakoina ja samankokoisina lohkoina.
4 punajuurta, 3 porkkanaa ja pala selleriä.
1 iso sipuli ja valkosipulia maun mukaan.
Mausteeksi rosmarinia, provenssenmaustetta, pippuri ja suola.
Laitetaan vuokaan kerroksittain ja mausteita väliin.
Kasvisten päälle oliiviöljyä pisaroina.
Vuuan reunaan nyt laitoin 6 puikula perunaa.
Keskelle 4 palaa lohta kohmeisia ja vähän suolaa.
(Vaihtoehdoksi käy broileri ja liha myös )
Päälle tulee kuorrutus :
pieni pussi juustoraastetta ja 2 kananmunaa
 sekoita keskenään ja lusikoi päälle.
Uuni 220 astetta noin 50 min.

Tämä on sellainen vuoka jonka voi tehdä mitä erilaisin kasviksin.
Käytämme niitä mikä tuntuisi mieleiseltä kulloinki.
Harvoin perunaa mutta pataattia tai naurista useinki. 
Lanttu myös on hyvää vuassa.
Tämä on tuon ukko-kullan urakkaa.
Raakojen juuresten pieniminen on työlästä ja tarvii voimaa.

Kun hosutte niiden joulusiivojenne ym askareiden kera,
niin vuokaa uuniin ja se tulee kuin itsekseen.
Eikun syömään ja hyvää ruokahalua.

Mukavaa adventti viikonloppua ja pikku joulua kaikille.
Otetaan rauhallisesti, ettei ajatukset karkaa ja mieli säry.


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tilkkutäkki näyttelyssä


Olimme pienellä vierailulla Jyväskylässä.
Pakko oli päästä katsomaan Käsityömuseon tilkkutäkki näyttelyä.
Olen aina ihaillut heitä joilla riittää taitoa ja kärsivällisyyttä,
näiden suurien tilkkutöiden tekemiseen.

Itse tilkkutyö on jo hyvin vanha perinteinen käsityö.
Useimmille meistä ovat tuttuja juuri näistä täkeistään.
Niiden värien loisto ja monenkirjavuus on tosi kaunista.
Mieleeni tulee räsymatot joita kudotaan uskomattomissa värien kirjossa.
Ihanaa, että molemmat perinteiset käsityöt ovat säilyneet edelleenki.
Kuvan täkki on Ähtäväläisen tekijän taidokas työ v. 1890
Hirsimökki- tilkkutyömalli.


Kuvan täkki on Karin Rosendahlin kokoelmista
Täkki on myös hirsimökkitekniikalla toteutettu.
Erikoista siinä on, että kaikki kankaat ovat yksivärisiä.
Täkki on hyvin heleän valoisa.


Kuva on Maalahtelaisesta täkistä ja hirsimökkitekniikka.
Täkki on selkeästi suurempi muihin verraten.
Sen kerrotaan olleen tuon kuvioinnin kannalta hyvä koko.

Kaikissa täkeissä oli kauniita kankaita ja osa sellaisia satiinin kiiltoisia.
Vaikka oli kyseessä vanhoja tekstiilejä ,
Olivat hyväkuntoisia ja varsinaisia suuria rikkinäisyyksiä ei ollut.
Jos sinua kiinnostaa on näyttely ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Ihailen suuresti noita täkkejä ja kelpais minullekki.
Koska minulla on paljon tikkutyön ystäviä,
 niin laitan pienistä töistä kuvia toiseen blogiini.

Toivottelen kaunista päivää kaikille.

torstai 10. marraskuuta 2011

Isänpäivää


Ensi sunnuntaina vietämme isänpäivää.
Kuvassa on isäni  n.26 vuotias, vanhempieni vihkikuva otoksesta.
Minä olen niin sanottu avioeroperheen tyttö.
Lievää katkeruutta koin, koska meillä ei ollut kokonainen koti.
Siksi vieläkin inhoan vanhempia jotka eroavat ja lapsesta tulee pelinappula.
Jokainen lapsi rakastaa molempia vanhempia solidaarisesti aina.
Lapsi ei valikoi vaan molemmat vanhemmat ovat samanarvoisia.
Isäni kuoli jo vuonna 1981

Isäni oli hyvin sairas , sairauksien lukumäärä oli toistakymmentä.
Jo hyvin nuorena hän jäi sairaseläkkeelle .
En oikein muista aikoja jolloin hän olisi ollut tervemies. 
Avioerosta huolimatta olin meistä sisaruksista ainoa joka pidin yhteyttä isään.
Vieläkin on hyvämieli kun minullakin oli oma isä.
Onnellisena koen myös sen kun ukko-kultanikin tapasi hänet.
Minä olin isäntyttö ja vaikka sainkin isäpuolen 15 vuotiaana.
En koskaan sopeutunut uuteen tilanteeseen
Hyväksyin hänet vain äitini vuoksi ja heidän liitto oli onnellinen.


Tämä kuva on minun apestani .
Häntä en ole koskaan tavannut, kuoli jo v.  1961
Hän oli elämänsä parhaat vuodet rintamalla.
 Saamansa sotavamman vuoksi sairasteli sodan jälkeenki.
Elämäntyönsä hän teki maatalouden piirissä.
 Töitä oli enemmän kuin voimia perheensä elättämiseen.
Kerran sattui pahasti aivoverenvuoto vei miehen.
Muutaman päivän eli sairaalassa ja kuolo vei.

Silloin siirtyi isän työt esikoispojalle joka oli 15 vuotias.
Kyllä kysyi voimia ja tahtoa selvitä isän saappaissa.
Aikansa hän jaksoi, vaan mieli halasi muihin töihin.
Enonsa kehoituksesta hän lähti pitkälle työuralle muualle.
Ukko-kultani ja minun tiemme kohtasivat 70-luvun alussa.

Meille joiden isistä on aika jättänyt on muistelemisen paikka.
Isänpäivän sunnuntai sopii siihen loistavasti.
Jokaiselle meille ovat vanhempamme tärkeitä ja rakkaita.
Siksi on tärkeää muistaa heitä aina jo elonaikana.
Turhaa sellaiset pyhäinjäännösten palvominen on.
Minulla on hyvämieli ja omatunto, koskaan en hylännyt 
isääni kun hän eli.
Joka päivä voin muistella isää , siinä missä olen.

Hyvää isienpäivää rakkaudella :)



lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivän hiljaisuutta


Rauhallinen hiljaisuus on vielä lähitienoilla.
Ihmiset ovat kodeissaan eivätkä ajele ympäri maisemaa.
Tuntuu hyvältä kun joskus on rauhallista ja myös levollista.
Tämän päivän ihmiset tuntuu kuin eivät osaisi olla paikoillaan.
Aina ja joka hetki pitää olla jotain tekemistä ja osallistumista.
Tietysti sen ymmärrän kun on kysymyksessä nuori ihminen.
Vaan useimmin heidänki tekemiset tapahtuu silloin kun pitäis jo nukkua.
 Ei siis ihme kun päivällä on normaali työaika haukotellaan.
Sehän kertoo vain liian lyhyestä yöunesta.
Nuoruus nukuttaa aamuin vaan illalla on meno kova.
Älä ajattele, että jotenki olen näreissäni tuosta asiasta.
En ole.
Vaan kun kuuntelen ja luen mitä vanhemmat, työnantajat ja opettajat kertoo.
Siis kaikille noille lintsaamisille ja vastuunpakoilulle on syy.
Pitäis oppia elämään niin, että muistais nukkua riittävästi.

Ei tuo haukotus ongelma ole yksin nuorten tapa.
Torstaina kaupassakin kassa haukotteli niin ,että meinas suu haleta.
Siinä oli kysymyksessä aikuinen ihminen jonka väsymys näkyi.

Tuosta tuli mieleeni myös tapakäytös.
Kun haukottelee julkisella paikalla niin käsi suun eteen.
Inhottavaa katsella ammottavaa suuta edessään.
 Hei nyt mä taidan purnata ja joku ajattele , se on nipo.
Ehkä vähän, mutta sehän on saamani kasvatus lapsuudestani.



Ukko-kulta kävi ottamassa nuo kuvat äsken pihastamme.
Pyhäinpäivä on ja maisema syksyisen kukkaisa vielä.
Muistan aina pyhäin- pyryt, vaan missä viipyvät.
Entisaikaan lähdimme vielä ennen talvea kerran mökille.
Pyry yleensä hankaloitti kotimatkaamme.
Säätiedot ei lupaa talvea ja siis tämä harmaa jatkuu....

Eilen torilla oli vanhempi mies joka kertoi olleensa lapissa hiihtämässä.
Joka päivä viikon aikana 70 km oli hiihtänyt.
Oli muuten kovakuntoinen paappa.
Lunta oli ja hyviä latuja ja kuulemma loistavat ensi hiihtokelit.
Hän odotteli lumia tänne kotikulmillekki, saas nähdä koska saa.

Tänään muistelen kaikkia niitä poisnukkeneita rakkaitani.
Ihana kun on muistot jotka mieltäni lämmittää.

Mukavaa pyhäinpäivää ja viikonloppua kaikille.
HYMYILLÄÄN :D

lauantai 29. lokakuuta 2011

Teekuppi


Kuppi on saksalaisen teekaluston osa ja on aika paksua posliinia.
Todella tarkoitettu käyttöön.
Kupit ovat myös aika painavat joten kestää käyttää.
Kalusto on n. 1900 luvaun vaihteesta.
Tuotu aikoinaan suomeen lahjaksi.
Serkkuni sai sen seuraavaksi muistolahjan muodossa.
Hämmästykseni oli todella suuri kun hän kertoi ettei ole käytössä .
Säilyttää pakkauksessa edelleenki.
Yksi syy moiseen on varmaanki pelko ,että osia särkyy.

Kaluston kuviointi on tehty suoraan massan pintaan .
Siksi siinä on vahva lasitepinta.
Samoin tuo massaan kuvionti saa värit jäämään  voimakkaiksi .
Joissakin tapauksissa kuin myös tässä on kuvion viivat pehmeitä.
Tämä saa aikaan hiukan utuisen ja pehmeän vaikutelman.
Sininen väri tulee yleensä näin maalaten tosi kauniiksi.

Venäläiset käyttävät massaankuviointia.
Siksi heillä on upeita sinisiä esineitä ja kulutusta kestäviä.
Hyvillä laatu posliinitehtailla kuviot maalataan massaan.
Tämän päivän tekniikka takaa tosi korkean posliini laadun.
Siten myös kuvion kesto on hyvä.
Samoin posliini on hyvin ohutta , eritoten kiinassa.
 Vaikka toisaaltaan heidän käyttöposliini on paksua ja hyvin raskastakin.
Tuo massaan maalaus tapahtuu yleensä soft polton jälkeen.
Varta maalatut laitetaan sitten  posliini polttoon.

Me tämän päivän posliiniharrastajat maalaamme lasitteen päällä.
Vaatii suurta huolellisuutta koska jokainen polttokerta on uusi uhka.
Värit eivät tule yhtä ihaniksi kuin noissa massaan maalatuissa.
Vaikka värien kestoon on saatu pitävyyttä.
Silti kannattaa käsinmaalattujen ja vanhojen esineiden kohdalla
harkita millaisilla myrkyillä peset.
Konepesu voi jo muutamien käyttökertojen jälkeen jättää vikoja.
Siksi minä tiskaan kaiken käsin, kun minulla kaikki on posliinia.

Aurinkoisessa päivässä tätä kirjoittelen .
Mukavaa viikonloppua kaikille :)

perjantai 21. lokakuuta 2011

Tuija Piepposen näyttelyssä.


Syyslomalla poikkesimme Iittalaan ja siellä menimme 
katselemaan ihania uusia teoksia.
Kuva on Tuija Piepposen maalauksesta " Isadora".
Tuo oli minun lemppari, hyvin viehkeä nainen.



Iittalassa on Tuija Piepposella nyt oma näyttelytila.
Siellä on mahdollisuus myös nähdä hänen työskentelyään.
Hän on hurmaava näytteliä ja kehon viestinnän kouluttaja 
sekä ihana taidemaalaaja.
Hänen värikylläiset ja usein kukkia kuvaavat maalaukset ovat ihania.
Minä ihastuin noihin henkilökuviin ja niiden herkkään olemukseen.
Kaikki se värin runsaus ja voima oli tosi ihanaa.
 Niistä sai suorastaan virkistävää voimaa päiväänsä.
Ihailen hänen rohkeutta värien käytössä.

Piepponen on kuvittanut Annika Grahnin ,
lastenkirjan "Siili ja taikakorut".
Mukava katselu ja lukukirja ja kuvat tosi sympaattisia.
Mikä oli ihanaa kun siilit eivät olleet ihan tavallisia.



Ostin muistoksi muutaman postikortin.
Molemmat vasemmalla olevat ovat satukirjan kuvituksia.
Oikealla ylhäällä on öljymaalaus "Klouni" -95 taitekortti.
Minulla on jotenki nykyisin nuo klounin kuvat hyvin mieleisiä.
Teinhän tässä taannoin Onni-klouni-nuken.
Alinna on tarraja Tuija Piepposen teoksista.
Siilisatukirjasta , klouni ja ruusukimppu.

Näin se loma on lopuillaan ja työt alkaa.
Ihana viikko joskin sään puolesta erikoinen.
Helsingin järkyttävä ukkosenilma ja kaatosade.
Onneksi osui kohdalle kun sai olla sisällä .
Kaikkea hauskaa koettiin myös ja kuviakin otimme.
Niistä kerron myöhemmin lisää.
Virkeää syksyä ja ajatukseni ovat suuntana joulu.



lauantai 15. lokakuuta 2011

Antiikkia ja kirppareita


Vietimme laiskan mukavaa päivää ja lähdimme Seinäjoelle antiikki-messuille.
Sää suosi ja mieli iloinen joten eikun ajelemaan.
Harvinaista oli se että saimme parkkeerattua melkein oven eteen.
Ihmisiä tosi vähän liikkeellä, joten hyvin mahtui katselemaan ihanuuksia.

Ei minullakaan mitään erityisesti ollut mielessä mitä haluaisin.
Tietysti ajattelin jotain mukavaa joka littyisi tuohon nukenteko harrastukseeni.
Oli tarjolla nukenpäitä, valmiiksi malattuja.
Ei yhtään minun näköisiä töitä joten en ostanut.
Valmiit nuket taas liian uusia ja ei myöskään mieleisiä.

Kuvan ihania pitsiliinoja löysin, ovat kaunista ruotsalaisia käsitöitä.
Joka vuosi olen löytänyt jotain kivaa samalta myyjältä.
Hän asuu Eskiltunassa ja on kyllä suomalainen,
 mutta käy myymässä täällä antiikkimessuilla.
Hän ostaa vanhoja ruotsalaisia kuolinpesiä joten laatua löytyy.
Kuvan adventti kynttelikkö on myös hänen pöydästä.
Tonttuinen kynttelikkö on n.40-50 luvulta.
Niitä katsellessa tulee mieleen Jenny Nyströmin postikortit.
Ruotsalaisten tontut kun ovat selvästi erinäköisiä meikäläisiin verraten.

Kolme postikorttia kuvassa oli mieleisiä löytöjä.
Nukke-kortti suomalainen.
Kaunis neitsyt Maria ranskalainen kortti, ei hyviä tunnisteita.
Kolmas kortti Svensk rokoko, museo kuva 1979.
"Okänd dam", 1740 luvulta.

Kuvassa on myös muutama metri pitsejä joita halvalla sain.
Niitähän ei ole koskaan liikaa, joten tarpeeseen tuli.

Messuilta lähdimme kotia päin ja päätimme poiketa yhdelle kirpparille.
Voi mahdoton mikä ruuhka ja parkkia piti etsiä.
Perinteisesti täältä helposti tekee mukavia ostoksia.
Nyt löysin uudehkon toppaliivin ja ihanan paitapuseron.
Pesukoneeseen laitoin kuin uusia ja kymppi rahaa meni vain.

Syysloma on alkanut ja aikaa on tutkailla naapurikuntien kirppareita.
Mahdollisuus kivoihin ostoksiin tai mitään ei löydy.
Olen aina sanonut joka reissulta ei tarvitse saada löytöjä.
Siten saa paremmanmielen kun joskus saa jotain mieleistä.

Hauskaa syksyistä viikkoa ja virkeitä päiviä kaikille.
Tavataan taas :)


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Luontokuvaajan näyttely


Luontokuvaaja Benjamin Pöntisen näyttelyssä,
taidekeskus Harrissa lokakuun ajan.
Hän on yksi eturivin luontokuvaajia, syntyisin Lapualta.
Kuvaajana palkittu ja erittäin arvostettu.
Luontoaiheisia ja muitakin dokumentoituja asioita löytyy
hänen lukuisista kirjoistaan ja muista materiaaleista.
Yllä oleva kuva on meille täällä pohjanmaalla hyvin pidetty.
Tuulihaukka on lakeuksilla asuva ja elelevä lintu.
Pesii vanhoissa ladoissa tuolla lakialla peltoaukealla. 
Tarkka seuraaja katseellaan voi nähdä tuon nopean linnun.
Minusta se lentää tuulen nopeudella.



Tässä lumisateinen kuva Lapualta jossa rusakko on matkassa.
Hauskan herkkä lumikuva ja minulle mieluinen lato mukana.


Kuva tämän päivän maisemaa Töysäjoki Tuurissa.
Taidokkaasti kuvassa näkyvä "onnenkenkä".

Valokuvauksesta kiinnostuneille oivallinen 
tilaisuus tutustua  hyviin kuviin ja monelta alueelta.

Itse kun olen sellainen epämääräinen kuvannappaaja.
Hienoa katsella kun ammattilainen kuvaa osaavasti.

Viime yönä pakkanen puri krassit ja nyt on kesäkukat poissa.
Mielen valtasi haikeus ja ikävä.
Voi sinä kesä suloinen , olet poissa.
Haikeaus mielessäni kulkee kuin surunauha.
Toivossa elän, aika kulkee ja tapaamme pian jälleen.
Silloin onnessani sinua tervehdin.

Nyt kohti seuraavaa juhlakautta.
Joulua jo salaisesti valmistelen, ihanaaaaa .
Mukavia ilmoja ja voikaa hyvin.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Silkkipaperi taidetta


Jälleen onnistuin löytämään ihanaa taidetta.
Birgit Särmö-Woll syntyisin Seinäjoelta mutta asuu Saksassa.
Hänen töitään on esillä Amfora-galleriassa.
Yllä olevan työn nimi on "Toivon Merkkejä".
Ihanstuin siihen koska se toi niin mieleeni
hyvän seinävalaisimen, tunnelmaa luomaan.


Kaikki teokset ovat aivan uskottoman herkkiä.
Aivan tosi herkkäsormisen naiset taikomia.
Teokset on käsinommeltu silkkipaperista.
Uskomattoman pieninpistoin ja vielä kaksin kerroin.
Eli on päälipuoli ja vuori sisällä.
Jokaisen aukon kohdalla tajuaa tuon ihmeellisen osaamisen.
Aivan tarkasti ovat reunat ommeltu ja hyvin taiteltu.
Ehjää kokonaisuutta joka kohdasta.
Silkkipaperi on käsitelty tai muokattu pinnastaan,
että sen vaikutus ulkoisesti kuin nahkaa.

Katsomaan kannattaa ehdottomasti mennä.
Tosi mielenkiintoisia ovat ja minä arvostan tekiän sormien näppäryyttä ,
sekä materiaalin vaikeutta.
Ei vain minulta onnistuis koskaan.


Amfora- galleria on muutenki nautinnollinen vierailu kohde.
Hurmaavaa keramiikkaa hyllyissä joita voi ostaa vaikka lahjoiksi.

Olin käsityömessuilla ja sen lopuksi kruunasi tuo ihana taidenäyttely.
Mukavaa viikkoa ja nauttikaa tekin annos jotain kaunista katseltavaa.

torstai 29. syyskuuta 2011

Ruusulähetys


Ruusulähetys saapui Marleenalta, Arkea, juhlaa ja unelmia.
Kiitos ruusuista. 
Tähän toivottiin viiteen kysymykseen vastausta.
En tiedä ovatko kovin mieleisiä,  yritän.

Lempiruoka on kasvisruoka,
 en ole syönyt lihaa  kuin hankalassa tilanteessä joskus,
kun kieltäytyminen on vaikeaa.

Lempimakeinen on SUKLAA.

Lempi lukeminen on taidetta ja runoutta käsittelevät teokset.

Mielipaikka käsitöiden tekemiseen,
nojatuoli vastapäätä tv'tä.
Silloin voin valita kumpi on mieluisinta.

Lempielokuva, sellaista ylitse muiden ei ole minulle.

En nimeä saajaa koska niin monella sivulla olen ruusut nähnyt.
Sinä joka et ole vielä saanut ruusuja,
ota mukaasi kerro itsestäsi ja anna eteenpäin.

Ruusuntuoksua on vielä vähän ei pakkanen ole vienyt pois.
Punerrus kauniisti maisemassa lisääntyy.
Tulvavedet kuohuen halkoo peltomaisemia.
Hiljaistakin jo on kun niin moni lintunen lähti etelään.
Hauskaa viikonloppua kaikille.



maanantai 26. syyskuuta 2011

Ystävyyden osoitus.


Sain Marleenalta , "Arkea, juhlaa ja unelmia" blogista
tämän suloisen ystävyyden osoituksen.
Kiitos
Ystävyys on minulle ihanaa lämpöä tuovaa onnentunnetta.
Kun elo kulkee ja etäisyydet kasvaa ja askeleeni hidastuu.
Silloin tarvitaan ystäviä.
Kun mieliala on alakulo niin ystävän sanot ovat kuin hiivaa taikinassa.
Se nousee, kohottaa katseen ylös iloiten sinusta.
 Ei ystäviä paljon ole , mutta ne joita on ovat sitäkin arvokkaampia .

Haluan antaa tämän ystävilleni
osoituksena siitä kuinka paljon iloa teistä blogi-ystävistä on minulle.

Konnankoukkuun, Toiskaan, Sisustusta ja sepustusta.
Saat antaa tämän ystävyyden osoituksen eteenpäin 
kenelle vain, mutta kerro keneltä sait.
Vinkkaa saajalle lahjasta.


torstai 22. syyskuuta 2011

Keräilijälle yllätys.


Tämän pussin ostin rompepäiviltä jokin aika sitten.
Se on Pahvinjalostus OY jokin mainostuote. 
Ei ollut myyjälläkään tietoa kuinka vanhasta yrityksestä on kyse.
Pussia en halua rikkoa, koska on aivan alkuperäinen vielä.
Pussissa on pahvinen kuvan kuorma-autosta.
Auton kokoaminen aloitetaan auton edestä,
taivuttamalla pahvinreunoista ja kiinnittämällä korvakkeet ,
lopuksi numerokilvet kiinni.
Siten saa tuollaisen kuvassa olevan auton.

Näin auton myyjällä valmiiksi taiteltuna.
Sen voi samoin purkaa kun kyllästyy.

Minun keräilijä ystäväni saa tuon autopakkauksen.
Hänen keräilynsä ovat pääosin paperiin liittyviä asioita.
Toivottavasti tuo on uusijuttu hänellekin.

Me keräilijät ilahdumme niin monenlaisista asioista ja esineistä.
Jokainen kerää jotain , vaikka moni muuta sanoo.
Roope-Ankkakin keräs rahaa ;) 
Vuosien saatossa olen keräillyt erilaisia asioita.
Sittenku hommasta tulee ylitarjontaa, iskee kyllääntyminen.
Minun mieltymys kun on se, ettei mitään löydy helposti.
Tarvitsen etsimisenilon ja siten keräilemäni asia antaa enemmän.
Tietysti sattuma tuo joskus jonkun aarteenkin eteen.

Tänään kiersin lähi kirppareita ja pari kiiltokuvaa löyty.
Samoin kaksi vanhaa posliinimaalauskirjaa.
Niiden osto päätös on keräily haluni.
En koe  niille arvoa tämän päivän posliininmaalaukseen.

Toivottelen nukavia ilmoja  ja hauskaa viikonloppua  kaikille.





sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Vaihteeksi urheilua


Eilen lähdimme katsomaan keskimatkojen suunnistuksen SM-kisoja.
Paikka oli kauniissa Sapsalammin maastossa.
Vaikka etelä-pohjanmaa on tasaista jotta ei silmä pökkää.
On täällä vähän nousua ja laskuakin maaston muodossa.
Soinen on myös tuo maasto, yleensä koko pohjanmaa.


Pelloilla vielä oli lampaita ja lehmiäkin näkyi.
Suunnistus on tuon ukko-kullan mieluisin laji.
Vuosikausia itse kilpaili  ja vanhemmiten jäi hyväksi harrastukseksi.
Kysyin miltä tuntui olla kisapaikalla sanoi , 
hyvältä ja ihania muistoja jopa mieli hyvistä kilpailu fiiliksistä.
Kun itselle tulee jostakin urheilusta hyviä tuntemuksia se ei katoa koskaan.
Aina voi kisapaikoilla muistaa kuinka ihanaa se oli aikoinaan.

Katselin josko joku tuttu suunnistaja näkyisi .
Kaikki Helsingin suuunistajat olivat tosi nuoria.
Tietysti aika oli vaihtanut sukupolvet ja vanhat oli poissa.
Kai se on niin, että ei tajua aina realistisesti ajankulua.


Oli ihana nähdä Asikkalan Raikkaan Minna Kaupin voitto.
Sanoin jo lähtiessä ettei muusta väliä kun näen sen vuoden urheilijan.
Hyvän suunnistuksen Kauppi teki vain joku pieni pummi mutta voitto tuli.
Hyvin oli väki kannustamassa maaliintuloa.
Yleensä miehet saavat huomion osakseen , nyt oli naistenvuoro.

Kuusi tuntia olimme paikalla joten paljon ehti nähdä.
Hassu havainto oli vip-vieraat jotka istuivat passiivisesti teltassa.
Sitten yksikin sanoi hämmästyneesti minulle kuin sinäkin olet täällä.
Hänellä ei ollut tietona kuinka paljon olen kulkenut suunistajan mukana.
Minä rakastan sitä ilmapiiriä joka on aina suunnistuskisoissa.
Siellä ei räyhätä, sotketa, juopotella vaan jokainen toisiaan kannustaen.
Suunnistajien jäljiltä maasto jää siistiksi vain jalanjäljet kertoo kisasta.

Ehkä ainutlaatuisin oma muistoni on Vierumäellä.
Helsingin suunnistajat järjesti Jukolan suunnistuskilpailun.
Kaikki väki värvättiin toimihenkilöiksi ja työtehtäviin paikalle.
Minäkin olin koko yön myymässä ruokaa kilpailijoille.
Ukko-kulta maali ja lähtöpaikoilla töissä.
Sitä ennen oli ollut viikon jo pystyttämässä kisapaikkoja.
Silloin oli "Jukolanyössä" taikaa.

Siis raitista ilmaa tuli ja hyvää mieltä.
Toivotan teille kaikkille hyvää alkavalle viikolle.

Mukavaa kevättä ystävät.

Heippa pitkästä aikaan , en ole saanut mitään erityistä aikaseksi ja tuntui jottei löydy kirjoitettavaa. Nyt tulin toivottamaan Hyvää...