tiistai 28. joulukuuta 2010

Musta nukke-tyttö

Olen vuosien aikana tehnyt erilaisia nukkeja. Tässä on ensimmäinen tummaihoinen. Kuin itsestään sai hän nimekseen Miriam, suuresti ihailemani tumman Miriamin mukaan. Tuo nukke valmistuessaan sai suorastaan musiikin soimaan. Nukke on valmis muuten vaan lopullinen mekko on vielä tekemättä. Kankaat ovat esillä kun aika tulee niin kyllä mekkokin valmistuu.  Kengätkin joudun jostakin etsimään kun minulta ei nuo suutarihommat suju.

Nukke on 55 cm pitkä ja tummanruskeaa posliinia johon minä maalasin varjostukset ja pieniä yksityiskohtia ihoon ja kynnet myös. Silmät ovat tummanruskeata lasia. Maalasin silmien ympäryslinjat ja alaripset. Yläripsiksi liimasin irtoripset. Peruukki on sellainen mustalankamoppi. Jotenki oli sellainen minun oloinen juttu. Afrikkalaiset nykyrastat ei ole mieleeni. Samoin vierastan suoriahiuksia mustilla ihmisillä. Aikoinaan oli sellainen vapaustaistelija ja rotusortoa vastustava nainen (nimi on unohtunut) jonka hiukset olivat kuin karvapallo. Sellaisesta olisin myös tykännyt vaan tämän sain ja hyvä tuli.

Tämä nukke on hyvin vanttera ja aika iso ja myös painava. Jotenki kun se seisoo tuossa ja katsoo minua on siinä jotain hyvin hellyttävää. Samaa olen kokenut kun pieni tumma romaani-lapsi katsoo tumminsilmin minua. Ystävättäreni japanilainen lapsi oli myös vieras vaan hyvin viehättävä. Kun tein tuon Miriam-nuken tuli mieleeni, voisin tehdä romaani-nuken myös. Matkamuisto-nuket ovat hienoja vaan ei minun juttuja lainkaan. Niiden tekeminen olisi tosi iso haaste ja vaikeuttakin löytyisi paljon.

Ensimmäisenkerran nukkea tehdessäni ajattelin noita rotu- ja ihonväriasioita. Meitä syntyy maailmaan monen värisinä ihmisinä. Kumminki me valkoiset olemme kautta aikojen ajatelleet, vain me olemme sitä oikeaa ihmislajiketta. Ei se ole totta. Onhan viimevuosina tutkijat kertoneet, että alku Eeva olisi Afrikkalainen. En uskottele sen olevan jonkinlaisen totuuden, vaan mahdollisuus. Kun luemme historiaa Aasiasta ja Kiinasta, sehän on vanhempaa kuin mikään täällä lännessä. Ihmiset siellä ovat täysin erilaisia kuin me täällä lännessä.

 Siis on syytä miettiä ken on oikean rotuinen ja onko olemassa vääränväristä ihmistä. Siihen jokainen suhtautuu omien ajatustensa mukaisesti tai opitun tietonsa turvin. Ei mielestäni voi valkata, koska me emme voi valita mihin synnymme. Tarvitaan paljon suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksyntää. Tehkäämme tulevasta uudesta vuodesta suvaitsuvaisuuden vuosi ja kunnioittakaamme jokaista ihmistä sen ulkoisesta muodosta välittämättä. Hyväksytään jokainen kohtaamamme ihminen.

Onnellista uutta vuotta 2011

toivoo sirkkis

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulunrauhaa

Jouluna lähetän postikortteja paljon ja jonkin verran myös sähköisiäviestejä . FB sivuillani oleville ystävilleni myös menee joulunviestejä. Vaikka ne ovatkin ehkä tylsiä. Kun mielestäni olen kaikkien osoitetietoja aina kirjannut ylös silti joku muistuu mieleeni ja äkkiä postia jotenki.

Joku sanoi ,että minulla on ystäviä paljon , on kait. Vaan se lukumäärä ei ole tärkeä vaan muistaminen. Jokainen viesti on tervehdys ja kertoo, hei minä muistan sinua.

Luin vanhan Meksikolaisen legendan, jossa pieni tyttö oli matkalla joulukirkkoon, puhui Jumalalle. Minulla ei ole lahjaa Neitsyt Marialle. Ääni sisällä kehoitti häntä keräämään juolaheiniä ja antamaan ne neitsyelle lahjaksi. Kun tuo tyttönen ojensi heinänsä , puhkesi ne kukkaan verenpunaiseen. Tuossa pöydälläni kukkii noita  jouluntähtiä monen värisenä, muistuttamassa tuosta legendasta.

Lopuksi iso lämmin joulun toivotus teille    Sirkkikseltä


tiistai 21. joulukuuta 2010

Tuomaan päivä

Hyvä Tuomas joulun tuo ja paha Nuutti sen pois vie.
Näin vanha kansa loruili ja niin se menikin. Tuomaan päivänä oli joulu jo suurin piirtein valmiina. Suurimmat siivoukset jo tehtynä  ja  joillakin kannettiin jo kuusi sulamaan ennen sen tupaan tuontia. Talon naisväki hääri vielä monenlaisissa tehtävissä vaan oli jo hiukkasen juhlavampi olo. Lahjapaketteja käärittiin ja valmiit piilotettiin uteliailta silmiltä. Lauluja hyräiltiin kuin muistellen,että kuinka se taas menikään.

Tämän päivän ihmisillä on täysi paniikki vielä. Monella on normaali työviikko ja vuorotyön tekijälle voi sattua pyhiksi työvuorokin.  Tuolla pihan telineillä vielä peti- ja muut vaatteet ovat tuulettumassa. Monen matotkin odottavat pemistäjää. Ruokakaupassa oli jo isot hulinat kun kansa kantaa ruokaa kädet venyen kotiin. Katselin ikkunasta kun nainen kantoi kuutta muovikassia käsissään. Ei siinä muuta kuntoilua tarvitse jo se  varmaanki painoi hirveesti. 

Aina näin joulun aikaan ajattelen niitä monia yksinhuoltajia, miten heidän voimat ja rahat riittää kaikkeen mitä lapset toivoo. Yksin huoltajalta kun puuttuu joskus täysin se jonka kanssa voisi kaiken jakaa.
Toinen suuri ryhmä on yksin eläjiä , prosentuaalisesti jo hirvittävän paljon. Kuinka heidän joulu menee ja muistiko kukaan. Vielä kolme yötä ja jouluaatossa olemme, nautitaan odotuksen jännityksestä sillä se on mielestäni parasta aikaa.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Nyt alkaa blogitauko .

Voi te kaikki ihanat blogi ystäväni ♥ Joudun nyt toistaisesti pitämään taukoa täältä. Olen sairastanut keuhkokuumeen ja se romahdut...